Текст песни Vaaranmaa - Asa

Routa hiljaista puhetta, tässä lepäilee,
Isät jäässä, jalat vaaranmaassa.
Koivet kaupunkisotilaan kahlaamassa tien,
Lieju pintaa, vanhat nukkumassa pois

Isäntä maan tiputti korvaani jyviä,
Maailman laului primitiivisen syviä.
Kotkan kuvast synty koski ja maa,
Sotkan munast tähdet taivaalle jaa.
Taivaalla kalmaa pohjalle kotahan,
Yli kuun ali päivä olkapäille otavan.
Vaarnoi vaskisii kuurasta pimeää
Luojal isot kädet mut ei ikin' omaa nimeä.
Karjalan kalliol kuvista hiiden ojaa,
Kipuvuoren louhikoista alas pimentolaan,
Osaran aukioilla väittää kivenkovaa,
Nimenomaan.

Mul' ei oo maata millä maata,
Ei mille laulaa, minkä rauhan vuoksi raataa,
Etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä.
Mul' ei oo maata ei kivijalkaa,
Minkä markan vuoksi raataa,
Yritän ymmärtää jo liikaa
Ja lopulta kerran hölmistyn

Mä uppoon usvaa, hiivin mä mustaa,
Lapuan vastatuuli kollektiiville tuskaa.
Puhallan puskaan, ristilippu ruskaa
Ei maata millä maata,
Eikä maata mille rustaa.
Ei kellää suojaa, hautamme suolaa,
Potkin portahiksi laumamme suomaa.
Laseis kuolaa, aseissa kuonaa
Tiesin sulkakynässäni paljasjalka luomaa.
Ruuti ruumaa, ei masiinaa mitä puunaa
Ei kuuna päivänä pärjää minkä tänne kruunaa.
NATO-huumaa, polttouunin kuumaa
Saksalaisii Lapissa ja isänlääni muumaa
Tulevaa lamaa, Siperian hamaa,
Siniverisii sotilaita vannomassa valaa,
As As avaa, aatelisel avaa,
Sä sankari maistaa nytte ugrilaista sanaa

Mul' ei oo maata millä maata,
Ei mille laulaa, minkä rauhan vuoksi raataa,
Etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä.
Mul' ei oo maata ei kivijalkaa,
Minkä markan vuoksi raataa,
Yritän ymmärtää jo liikaa
Ja lopulta kerran hölmistyn

Oi! Oi! Suurimmat suomalaiset!
Mä nostan kahden silmän nähtäville vanhoi
Patriootin rankoja, pääkalloja, piikkilankoja,
Näitä hylättyjä rantoja, hei!
Vaaranmaassa Marski anto revolverin Dalai Lamalle,
Runeberg sai tortun naulanpäähän
Ja pulu paskaa olkapäille,
Mellerille pystytettiin liikennevalot junatielle.