Loppu - Aste перевод на немецкий

Loppu

Skippasin koulut, flippasin skedellä, juoksin ongelmiin pää edellä.
Meil päin esikuvat veti turpaan, ihaillessa niit kaikkeen menin mukaan.
Älä sano mä tiedän tarpeeks, lapsuuden ystävii viedään talteen.
Keikoil jengi haluu kuulla lisää. Mitä, eihän must pitäny tulla mitään.
Niin mulle sanottiin aina vaan uudelleen, tulkaa keikoille kattoo ja kuuntelee.
Mä nään tuulilasin läpi Suomen, vanhois valokuvis ongelman nuoren.
Ja ku tuijotan sitä silmiin, muistan miks unelmista pitäs pitää kiinni.
Se voi kuulostaa kornilt sun korvissa, mut voit olla varma et mä oon tosissaan.

Kävelen poispäin täält, ei kaikkia kuoppia voi väistää.
Tuu, ota kiinni mun kädestä, näetsä, loppu ei oo viel lähelkään.
Kävelen poispäin täält, ei kaikkia kuoppia voi väistää.
Tuu, ota kiinni mun kädestä, näetsä, loppu ei oo viel lähelkään.

Tää menee niille, näille ja noille, mun koti- ja tukijoukoille.
Voi mites nyt täs kävi silleen, mä vein räpin takas kadulle ja jätin sinne.
Matti kantaa kitaroitaan, pitää niist huolta ku ipanoistaan.
Intohimoo voit nähä silmistä sen, ku se saattaa soinnut ulos irvistäen.
Ei nää päivät oo enää niin harmaita, nostetaan katseemme varpaista.
Kaikki kii itseluottamuksesta, hautakynttilä pöydäl luomas tunnelmaa.
Tiedän milt se tuntuu ku menee metsään, mä en oo oikeen esikuva kenellekään.
Kuuntelee kuka jaksaa, mitä Voikkaan pojalla on maailmalle muka antaa.

Kävelen poispäin täält, ei kaikkia kuoppia voi väistää.
Tuu, ota kiinni mun kädestä, näetsä, loppu ei oo viel lähelkään.
Kävelen poispäin täält, ei kaikkia kuoppia voi väistää.
Tuu, ota kiinni mun kädestä, näetsä, loppu ei oo viel lähelkään.
Kävelen poispäin täält, ei kaikkia kuoppia voi väistää.
Tuu, ota kiinni mun kädestä, näetsä, loppu ei oo viel lähelkään.

Ende

Ich schwänzte die Schule, machte Flips mit dem Skateboard, rannte kopfüber in Probleme.
Bei uns schlugen die Vorbilder zu, ich bewunderte sie und machte alles mit.
Sag nicht, ich wüsste genug, Kindheitsfreunde werden einkassiert.
Bei Gigs will die Menge mehr hören. Was, aus mir sollte doch gar nichts werden.
Das wurde mir immer wieder gesagt, kommt zu den Gigs, schaut und hört zu.
Ich sehe Finnland durch die Windschutzscheibe, in alten Fotos den jungen Problemfall.
Und wenn ich ihm in die Augen starre, erinnere ich mich, warum man an Träumen festhalten sollte.
Das mag in deinen Ohren kitschig klingen, aber du kannst sicher sein, dass ich es ernst meine.

Ich gehe von hier weg, man kann nicht allen Schlaglöchern ausweichen.
Komm, nimm meine Hand, siehst du, das Ende ist noch nicht nah.
Ich gehe von hier weg, man kann nicht allen Schlaglöchern ausweichen.
Komm, nimm meine Hand, siehst du, das Ende ist noch nicht nah.

Das hier geht an die, diese und jene, an meine Heim- und Unterstützungstruppen.
Oh, wie ist das denn passiert, ich brachte den Rap zurück auf die Straße und ließ ihn dort.
Matti trägt seine Gitarren, kümmert sich um sie wie um seine Kinder.
Leidenschaft kannst du in seinen Augen sehen, wenn er grimassierend die Akkorde rausbringt.
Diese Tage sind nicht mehr so grau, heben wir unsere Blicke von den Zehenspitzen.
Alles hängt vom Selbstvertrauen ab, eine Grabkerze auf dem Tisch schafft Atmosphäre.
Ich weiß, wie es sich anfühlt, wenn es schiefgeht, ich bin kein wirkliches Vorbild für irgendwen.
Wer Lust hat, hört zu, was der Junge aus Voikkaa der Welt angeblich zu geben hat.

Ich gehe von hier weg, man kann nicht allen Schlaglöchern ausweichen.
Komm, nimm meine Hand, siehst du, das Ende ist noch nicht nah.
Ich gehe von hier weg, man kann nicht allen Schlaglöchern ausweichen.
Komm, nimm meine Hand, siehst du, das Ende ist noch nicht nah.
Ich gehe von hier weg, man kann nicht allen Schlaglöchern ausweichen.
Komm, nimm meine Hand, siehst du, das Ende ist noch nicht nah.