Katulyhdyt

Kenellä vain on kadut kotinaan,
Ei sieltä lähteä voi milloinkaan
On valo kaikille vain varjo toisille
Jos tullut laidalta on maailmaan
Ja lyhdyt himmeän
Luo valon hämärärän
Kun sade syksyinen
Lyö asvalttiin.

Kun olin lapsi niin mä kaipasin
Iloisiin lämpöisiin mä leikkeihin
Vaan koskaan päässyyt en,
Pian unhoitin pois sen
Jäin kiinni laitaman
Vain katuihin
Ja lyhdyt himmän
Luo valon hämärän
Kun sade syksyinen
Lyö asvalttiin.

Kadulla kulkeissain
Mä sinut näin, vaan tuskin
Katsoit sä ees minuun päin
Sä tulit muuvalta
Kaduilta kirkkailta,
Kun lähdit pois niin
Minä varjoon jäin
Ja lyhdyt himmeän
Luo valon hämärän
Kun sade syksyinen
Lyö asvalttiin.

Kun joskus varkain
Käyn mä keskustaan
Mä portin varjosta
Jään katsomaan
Kun pois sä riennät vain,
Ohitsein kiiruhtain
Et toisten nähden
Mua sä tunnekkaan,
Ja lyhdyt himmeän
Luo valon hämärän
Kun sade syksyinen
Lyö asvalttiin.

Kun katu vanha
Niin myös talot sen,
Hiljalleen ränsistyy
Pois lahoten,
Niin kera vuosien mä myöskin
Vanhenen vaan katu jää
Kun pois mä erkanen
Ja lyhdyt himmeän
Luo valon hämärän
Kun sade syksyinen
Lyö asvalttiin.