Текст и перевод песни CMX - Kain

Kain

Pohjoinen puhaltaa, riisuu mielen vaatteistaan
Ja epäonnen sirpaleista peili liimataan
Se siellä palelee, sinun mykkä kuvasi
Se todistaja totisena
Kaiken jälleen kerran turhan pantiks toteaa

Ja teitpä minkä teit viiltää viima vastaan
Ihmishahmot jäätynyttä tulta sylkee vatsastaan
Kun käsin avatuin tahtoo, toivoo parastaan
Ja viimein erään aamun tullen
Saapuu eteen portin joka johtaa tyhjyyteen

Ei virtaa mikään, kaikki jähmettyy
Ei veden kalvo heijasta kuin pimeää
Ja hahmo, joka rantaa kulkee yksin kylmissään
Yksin kulkee, yksin sinne jää

Vaan mitä tahto on, mitä toivomukset
Vai salaisuusko, taikuus, laittaa sinut liikkumaan
Ketä kuuntelet, jos ketään lasta tämän maailman
On oikeutesi julmaa, kylmät silmäsi ne katseen
Kesken lennon pysäyttää

Ei virtaa mikään, kaikki jähmettyy
Ei veden kalvo heijasta kuin pimeää
Ja hahmo, joka rantaa kulkee yksin kylmissään
Yksin kulkee, yksin sinne jää

Ei virtaa mikään, kaikki jähmettyy
Ei veden kalvo heijasta kuin pimeää
Ja hahmo, joka rantaa kulkee yksin kylmissään
Yksin kulkee, yksin sinne jää

Sinuun me turvaamme, kiusatut sielut
Itsemme kiusaamat todistajat
Sinuun me turvaamme, nimeesi aina
Vannomme julmuuden puolustajat

Kain

Le nord souffle, il dépouille mon esprit de ses vêtements
Et à partir des fragments de malchance, le miroir est collé
Il se tient là, froid, ta silhouette muette
Ce témoin en toute vérité
Décidément, il constate que tout est en vain

Et quoi que tu fasses, la brise coupe
Les silhouettes humaines crachent du feu gelé de leur ventre
Quand, de sa main ouverte, le désir espère le meilleur
Et finalement, un matin
Arrive devant toi la porte qui mène au néant

Rien ne coule, tout se fige
La pellicule d'eau ne reflète que les ténèbres
Et la silhouette qui marche seule sur le rivage dans son froid
Elle marche seule, elle y reste seule

Mais que sont le désir, les espoirs
Ou est-ce le secret, la magie, qui te met en mouvement
Qui écoutes-tu, s'il y a un enfant de ce monde
Ton droit est cruel, tes yeux froids, ils fixent
Au milieu du vol, ils arrêtent

Rien ne coule, tout se fige
La pellicule d'eau ne reflète que les ténèbres
Et la silhouette qui marche seule sur le rivage dans son froid
Elle marche seule, elle y reste seule

Rien ne coule, tout se fige
La pellicule d'eau ne reflète que les ténèbres
Et la silhouette qui marche seule sur le rivage dans son froid
Elle marche seule, elle y reste seule

Vers toi, nous nous tournons, les âmes tourmentées
Les témoins que nous torturons nous-mêmes
Vers toi, nous nous tournons, à ton nom toujours
Nous jurons, les défenseurs de la cruauté