Текст и перевод песни Dingo - Kirjoitan

Kirjoitan

Aavikolta tuulee lyöden saluunan ovet kii.
On nurkassa piano, sen äärellä aaveet tanssivat balettii.
On seinään naulittu ässä, naula on läpi sydämen.
Ja minä seison tässä, kun aaveet tarttuvat käsiini kuiskien.

Ne vievät mut baaritiskille tarjoten iloliemiään.
Juovun ja pyydän pianistia soittamaan sävelmää,
Jossa on tuuli ja vesi, niitty ja omenapuu.
Aavikon laidalta tuulee.
On kaunista se, mitä muistoissain tapahtuu.

Kirjoitan seiniin autiotalojen.
Kirjoitan, kuinka sinua tarvitsen.
Kirjoitan rappukäytäviin yksinäisten.
Kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.

Sammun ja uneksin intiaanista, joka mua opettaa,
Että ihmisillä on siivet ja rakastavaisilla luvattu maa.
Tuo vanha intiaaninainen rukoilee unessa puolestani.
Se sirottaa liekkeihin tuhkaa, ja minä näen sinun kasvosi edessäni.

Herään siihen, kun saluunastani juoksee joku pois.
Se ei ole aave, joka mieltäni kiusata vois.
Minä tiedän, että olit täällä jossakin.
Ei ole niittyä eikä vettä, joka omenapuutamme kastelisi kauemmin.

Kirjoitan seiniin autiotalojen.
Kirjoitan, kuinka sinua tarvitsen.
Kirjoitan rappukäytäviin yksinäisten.
Kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.

Kirjoitan seiniin autiotalojen.
Kirjoitan, kuinka sinua tarvitsen.
Kirjoitan rappukäytäviin yksinäisten.
Kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.

J'écris

Le vent du désert frappe les portes du saloon.
Dans un coin, un piano, des fantômes dansent autour de lui une valse.
Un as est cloué au mur, le clou traverse son cœur.
Et je suis là, les fantômes me touchent les mains en murmurant.

Ils m'emmènent au comptoir, me proposant des liqueurs joyeuses.
Je m'enivre et je demande au pianiste de jouer une mélodie,
Avec le vent et l'eau, la prairie et le pommier.
Le vent souffle de l'autre côté du désert.
C'est beau, ce qui arrive dans mes souvenirs.

J'écris sur les murs des maisons abandonnées.
J'écris à quel point j'ai besoin de toi.
J'écris sur les cages d'escaliers des solitaires.
J'écris, j'écris, j'écris.

Je m'endors et je rêve d'un Indien qui m'enseigne,
Que les hommes ont des ailes et que les amoureux ont une terre promise.
Cette vieille Indienne prie pour moi dans mon sommeil.
Elle disperse les cendres dans les flammes, et je vois ton visage devant moi.

Je me réveille lorsque quelqu'un s'enfuit de mon saloon.
Ce n'est pas un fantôme qui pourrait me tourmenter.
Je sais que tu étais là quelque part.
Il n'y a pas de prairie ni d'eau pour arroser notre pommier plus longtemps.

J'écris sur les murs des maisons abandonnées.
J'écris à quel point j'ai besoin de toi.
J'écris sur les cages d'escaliers des solitaires.
J'écris, j'écris, j'écris.

J'écris sur les murs des maisons abandonnées.
J'écris à quel point j'ai besoin de toi.
J'écris sur les cages d'escaliers des solitaires.
J'écris, j'écris, j'écris.