Текст и перевод песни Hector - Tuntematon Sotilas

Tuntematon Sotilas

Mä tänään voisin olla kunnon kansalainenkin
Mutta desperado musta tulikin
Faija tietä pitkin laittoi kun mä täytin kymmenen
Häntä enää syytä en, olen kuudenkymmenen
Enkä paljon piittaa kuinka vanhenen
Se noin vain riisti multa lapsuuden

Mä koulutusta saanut en, en päässyt ammattiin
Mutta sotaan kyllä muakin tarvittiin
Mä ammuin monta miestä joita tuntenut mä en
Aika sodan jälkeinen, musta teki tälläisen
Matkalippuun teiltä markkaa pyytelen
Jeesus, kuinka pelkään, palelen

Olen itsenäinen kansalainen, itsenäisen maan
Ihan itse nöyryytykset kestää saan
Toisen käden tempas isänmaa ja paljon muutakin
Minut laittoi reserviin, unohduksen masuuniin
Pientä palkkaa sentään joskus toivottiin
Kun noin vain meiltä nuoruus riistettiin

Mä olen desperado-henkipatto kurjan kaupungin
Joskus mietin keiden vuoksi taistelin
Periaatteessa jo ruumis, mutta elän kuitenkin
Minut tunnet sinäkin, vaikka kiellät tietenkin
Olen historias mustin leimasin

Mä en tiedä minne ensi yönä pääni kallistan
Taas kylmä näyttää yöstä tulevan
Pohjantähti vilkkuu ystävyyttään ylle maailman
Ja hän nukkuu kinokseen, puhtaan sini-valkoiseen
Yhteiskunta maksaa matkan viimeisen
Ne noin pois veivät lapsen vanhenneen.

Unknown Soldier

Today I could be a decent citizen
But I turned out to be a desperado
My father put me on the wrong path when I was ten
I no longer blame him, I'm sixty now
I don't care much how I age
He just took my childhood away

I didn't get an education, I didn't get a job
But I was needed in the war.
I shot many men I didn't even know.
The time after the war, turned me into this
I beg you for a dollar for a bus ticket
Jesus, how I fear, I shiver

I am an independent citizen, of an independent country.
I can bear the humiliations myself.
The fatherland stole my youth and much more.
It put me in the reserve, into the furnace of oblivion.
At least they sometimes wished for a small salary,
For our youth was just taken from us like that.

I am a desperado wretch of a miserable city.
Sometimes I wonder for whom I fought.
Theoretically already a corpse, but still I live.
You know me too, even if you deny it, of course.
I am the blackest mark in history.

I don't know where I'll lay my head tonight.
It looks like it's going to be another cold night.
The North Star flickers its friendship over the world.
And he falls asleep in a snowdrift, in pure blue and white.
Society pays for the last journey.
Like that they took away the child of an old man.