Текст песни Kadonneet Lapset - Hector

Niin tyhjänä vuoteen nään, piiloitan tyynyyn pään
Ja jään miettimään miksi tällä mä oon?
Teen sätkän ja hoitajan mä nään ovelta katsovan.
Se kai luulee mun kuuluvan kalustoon...

Mä itseäin kotona löytänyt en,
Enkä juuri muitakaan...
Mä yksin jäin lopulta hakeutuen
Vain joukkoon sieltä muuttavaan.

Niikuin hautajaissaattona lähdettiin
Ja kaikki juuremme katkottiin.
Nykyaikainen on tämä tie evakon,
Se johtaa kylästä kaupunkiin.
Me lähdettiin, ja itkettiin,
Kun tajuttiin: me eksyttiin.

Refrain:
Olen numeroon nyt eksynyt,
Mä jostakin kai pitäisin kii...
(Kun eksyttiin.)
Koulutuksen saimme, töitä haimme,
Mutta aina meille kerrottiin: "Ei tänään, ei tänään."
Odotin huomispäivää: "Ei vieläkään tänään."
Ei näy huomispäivää...
Mä tulin kaupunkiin
Ja koitin löytää suhteet uusiin ihmisiin.
Ja jokin särkyi, jota varjeltiin me niin...

Refrain 2:
Me eksyttiin, me itkettiin, me seottiin...
Niin jouduin näihin laitoksiin,
Maan uumeniin me kadottiin...

Juuret jäi minustakin kauaksi niin -
Lapsi liian varhain vieroitettiin.
Nyt hetkittäin ajaudun maisemiin,
Joista minut irti revittiin...

Niinkuin vieras mies minuun peilistä kurkottuu.
On sillä suu, joka selittää,
Kenen syytä on kohtalo evakon.
Se edustaa tätä järjestelmää.

Kun se tajuttiin, me itkettiin.
Me näin seottiin, me eksyttiin...

Refrain

Refrain 2

Piikin pyydän vain, se on minun huomistain.
Hoitaja pimentää muun puolestain...