Текст песни Viimeinen Unelma - Hector

Mä olin poika kalpee, kun taivas avattiin:
Sputnik syöksyi yöhön - me kenopäinä sitä seurattiin...
Ja Britan "Suklaasydän", lauantain toivotuin -
Vuonna viiskytseitsemän Kama Sutraa fikkarilla luin...
No, Sibelius kuoli - mä olin kymmenen;
Elvis osti Gracelandin kuin Jumalaksi muuttuen...

Se oli viimeinen - ei synny suurempaa,
Idoleista suurin... Ei synny suurempaa,
Ei milloinkaan - ennen seuraavaa...

Mä olin juovuksissa, kun Kuussa käveltiin -
Woodstockissa rauhanpiiput paloi universumiin...
Ajauduin musikaaliin - siihen hippie-jippie- taikaan -
Vuonna kuuskytyhdeksän aikaan uuteen uskottiin...
Ja unelmat ne uudet Prahassa haudattiin.
Faija kuoli - Beatles myöskin silloin hiljaa kuopattiin... (jee, jee, jee)

Se oli viimeinen - ei tule suurempaa,
Ihanteista suurin... Ei synny suurempaa,
Ei milloinkaan - ennen seuraavaa...

Ja mustalaiset lauloi - me kaikki laulettiin
Laulu vapaudelle, kun soittajalta sormet murskattiin...
Niin kirjoitin: "Ei mittään", piirsin "Euroopan" -
Unelmamme joutui samaan kuvaan kanssa saatanan...
Sivariksi lähdin - olin niin tosissain -
Takin toiset kääntää voi - itse pärjännyt oon omassain...

Vaikka viimeinen olen mitään sanomaan,
Unelmista suurin on voida rakastaa,
Rakastaa - vaikka unelmaa!

Nyt kaikesta on aikaa - niin monta ystävää
Lähtenyt on viereltäin ehtimättä edes selittää...
Mä istun kellarissa, ja liekki lepattaa -
Ulkona on talviyö ja monenlaista kulkijaa...
Ne etsii tarkoitusta - elämää janoaa
Edessään tää aika musta, ympärillä huijareiden maa!
On mulla vielä aikaa tää laulu lopettaa -
Huomisesta tiedän vain: se unelmaamme halventaa...

Se on viimeinen - ei synny suurempaa...
Unelmista suurin on saada rakastaa,
Rakastaa - edes unelmaa!
(2x)