Текст и перевод песни Klamydia - Surutyö

Surutyö

Kuinka ollakaan, taas mä istun tässä
Elämän syvintä tarkoitusta miettimässä
Kelle kellot jälleen soi, ne kuulin tänne asti
Taas taivaankanteen piirretään mustalla nimi ja risti

En eteeni näe, joku tulevan kätkee
On mieli lukossa mutta sieluni itkee

Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu
Pusken surua kunnes se alleni taipuu
Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie
Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie

Kun loputon tulee vastaan niin jää vain muistot
Pohjaton ikävä joka tappaa vaistot
Itsesyytökset, muistinko tarpeeks antaa
Raskaat askeleet raapii hylättyä rantaa

En eteeni näe, joku tulevan kätkee
On mieli lukossa mutta sieluni itkee

Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu
Pusken surua kunnes se alleni taipuu
Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie
Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie

Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu
Pusken surua kunnes se alleni taipuu
Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie
Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie

Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie
Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie

Grief Work

What's going on, I'm sitting here again
Thinking about the deepest meaning of life
I heard the bells ringing for someone, they reached me here
Again a name and a cross are drawn in black on the sky

I can't see ahead, someone is hiding the future
My mind is locked, but my soul is crying

In the autumn colors I journey, each one changing to winter
I push the sadness until it bends beneath me
This is not a short path, this is an endless road
I creep along it until it takes me too, to eternity

When the endless one meets us, only memories remain
The bottomless longing that kills the instincts
Self-reproach, did I remember to give enough
Heavy steps scrape the abandoned shore

I can't see ahead, someone is hiding the future
My mind is locked, but my soul is crying

In the autumn colors I journey, each one changing to winter
I push the sadness until it bends beneath me
This is not a short path, this is an endless road
I creep along it until it takes me too, to eternity

In the autumn colors I journey, each one changing to winter
I push the sadness until it bends beneath me
This is not a short path, this is an endless road
I creep along it until it takes me too, to eternity

This is not a short path, this is an endless road
I creep along it until it takes me too, to eternity