Текст песни Surutyö - Klamydia

Kuinka ollakaan, taas mä istun tässä
Elämän syvintä tarkoitusta miettimässä
Kelle kellot jälleen soi, ne kuulin tänne asti
Taas taivaankanteen piirretään mustalla nimi ja risti

En eteeni näe, joku tulevan kätkee
On mieli lukossa mutta sieluni itkee

Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu
Pusken surua kunnes se alleni taipuu
Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie
Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie

Kun loputon tulee vastaan niin jää vain muistot
Pohjaton ikävä joka tappaa vaistot
Itsesyytökset, muistinko tarpeeks antaa
Raskaat askeleet raapii hylättyä rantaa

En eteeni näe, joku tulevan kätkee
On mieli lukossa mutta sieluni itkee

Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu
Pusken surua kunnes se alleni taipuu
Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie
Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie

Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu
Pusken surua kunnes se alleni taipuu
Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie
Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie

Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie
Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie