Kalle Aaltonen

Olen liehinyt leskeä, morsianta
Olen hyljännyt ruususuun
Retkillän' seurannut paholaista
Sen jälkiä enempi kuin muun

Olen polkenut, kansia laivojen
Ja kuoleman pelkohon
On saattanut henget kapteenien
Minun veitseni ruostumaton

Tippaakaan en kehu mutta sellainen jehu
On Kalle Aaltonen
Seuduilta sieltä pitää surun olla pois
Missä vain on Kalle Aaltonen

Kysy Friscossa, Hullissa, Melbourness'
Kysy Rio Janeiron tiell'
Sa kysy vaan noin niinkuin lystikses'
Eikö Aaltost' oo nähtynä siell'
Kysy joka kaupungiss' neekerien
Missä käynyt on Suomen boys
Ja näytä sitt' joukosta sellainen
Jok' ei kanssani ryypännyt ois'

Tippaakaan en kehu mutta sellainen jehu
On Kalle Aaltonen
Seuduilta sieltä pitää surun olla pois
Missä vain on Kalle Aaltonen

Sellaista ladya ei Lontoossa näy
Jok' ei astelis' vierelläin'
Ja missä vain puhe Kalle Aaltosest' käy
Niin missit ne sanoo: Jasso, hän!
Teehuoneen geishat ja palmikkopäät
Ja impyet Honolulun
Sä kysy, missä mustan tai keltaisen näät
Kyllä varmasti muistavat mun

Kai kapallinen pieniä Aaltosia
On satamissa siellä ja tääll'
Sattuuhan niit' pieniä kolttosia
Kun on joutunut lystille pääll'
Mustia, punaisia, kirjavia
Saat nähdä sa joskus viel'
He puhuu kyllä intiaa, irlantia
Mutta suomi on pappansa kiel'

Mutt', tyttönen Suomen rannikon, ohoi
En vertaist' oo löytänyt sun
On nostettu hyyry ja skrubbattu Koj
Käy kanssani puuriin mun
Et toista voi löytää niin luotettua
Kuin on Kalle Aaltonen tää
Hei! Hei! Kalle Aaltonen seuraa vain sua
Et koskaan sa mielestän' jää

Tippaakaan en kehu
Mutta sellainen jehu on Kalle Aaltonen
Seuduilta sieltä pitää surun olla pois
Missä vain on Kalle Aaltonen