Текст и перевод песни Tapio Rautavaara - Ontuva Eriksson

Ontuva Eriksson

(Säv. Tapio Rautavaara, san. Oiva Paloheimo)
On kuollut ontuva Eriksson ja moni on hyvillään.
Ei enää puistojen porteille hän laahusta kerjäämään.
Monet kyllä itkulla saatetaan alas rauhaan kalmiston,
Vaan sua ei itkenyt ainutkaan... Vai itkikö, Eriksson?
Ja nyt hän on puistonsa jättänyt, hän on saapunut taivaaseen.
Ei sisälle aivan, mut portille hän jäänyt on hattuineen.
Mene hiukan lähemmäs portteja, niin näät mitä luvattu on.
Voit itsekin mukaan toivoa... Vai voisitko, Eriksson?
Ei moista juhlaa nähnyt hän ole koskaan päällä maan.

He nyt Luojan edessä näyttävät, miten hyviä hurskaat on.
Ja hattusi neuvoilla täyttävät... Se riittääkö, Eriksson?
Tuli ilta vihdoin taivaaseen ja portteja suljettiin.
Ihan edessä miehen ontuvan ja avainta kierrettiin.
Maan päällä tämän jo kokea sait. Se osasi ollut on.
Ja osasi myöskin on olla vait'... Vai onkohan, Eriksson?
Mies ontuu ääneti muurin taa ja nuttunsa turviin käy.
Tänä yönä sada ei ainakaan ja poliiseja ei näy.
Paras takana taivaan porttien sinun varmaan olla on.
Olis liikaa musiikki harppujen... Vai oiskohan, Eriksson?

Eriksson the Cripple

(Music: Tapio Rautavaara, lyrics: Oiva Paloheimo)
Eriksson the cripple is dead and many are glad.
He will no longer limp to the gates of the park to beg.
Many are escorted to peace in the graveyard with tears,
But no one wept for you... Or did they, Eriksson?
And now he has left his park, he has arrived in heaven.
Not quite inside, but he has stayed at the gate with his hat.
Come a little closer to the gates and you will see what has been promised.
You too can hope to be included... Or could you, Eriksson?
He has never seen such a celebration on earth.

Now they show before the Creator how good the pious are.
And they fill your hat with advice... Is that enough, Eriksson?
Evening finally came to heaven and the gates were closed.
Right in front of the crippled man, and the key was turned.
You already experienced this on earth. It must have been enough.
And you also knew how to be silent... Or do you, Eriksson?
The man limps silently behind the wall and takes refuge in his sheepskin coat.
At least it won't be raining tonight and there are no police to be seen.
It is surely best for you to be behind the gates of heaven.
The music of the harps would be too much... Or would it, Eriksson?