Synkkä yksinpuhelu

On mulla ollut kaksi
Hyvää ystävää
He kuolivat jo pois
No, muistoksensa
Pienen laulun virittää
Kenties tässä vois
Ja kertoa kuin
Leivisköitään aikanaan
Tottuivat he hoitamaan
No, virkamies oli toinen
Työssä valtion
Hoiti viran, niin kuin tapa on
Tahtiin viraston
Oli toisellakin kiiru
Vain palkan nostohon
No, toinen oli niin kuin sanoin virkamies
Ja nälkää näki toinenkin
Toinen uskoi ihmisyyteen
Toinenkin joutui
Hullun kirjoihin
Toista kiehtoi kaukainen
Lännen maa
Hankki toinenkin valuuttaa
Toista painoi työssä
Periaatteen ies
Sillä, mittän hältä
Tuttavuuden nojalla
Ei saanut, kaikki sen ties
Mutta sanottimpa toisestakin
Hän on suuri bisnesmies
Sillä oli toinen käynyt
Ruotsissa ja toinenkin
Sakariinia möi
Oli toinen kansanhuollossa
Ja toinenkin persikoita söi
Oli toinen joskus
Väärentänyt vekselin
No, putkan tunsi toinenkin
Silloin raitiotielle työhön
Toisen vaimo läks
Riiteli, rahasti ja tunsi kai
Itsensä tärkeäksi
Sipoolaisen sai myös
Se toinen emännäks
Ja kasöörinä toinen
Oli puuhaillut
Joskus aikoinaan
No, huomaamattaan ost
Usein toinenkin
Menolipun vaan
Toinen oli ihailija natsismin
Astma vaivas toistakin
Kenties teille vielä
Senkin kertoisin
Lopulta toinen jo lankesi
Polttospriin lumoihin
Ja joki, jo jokin aikaa sitten
Kuoli se toinenkin