Текст и перевод песни Timo Rautiainen - Punainen viiva

Punainen viiva

Niin on onnea ja iloa
Vielä;
Päiviä on pakassa
Paljon...
Vaan mitä vastaat, kun
Kysytään, että paljonko?
Onnea; onnesi on käsillä
Tässä lyhyessä hetkessä
Jossa kesä on kadonnut...
Syksy talveksi taipuu jo.
Niin on yksi aivan alussa
Mutta toinen on jo lopussa:
Riuhtoo vaisuilla voimillaan,
Kohti harmautta raahustaa.
Nyt voit hyvästisi toivottaa
Ja myös hyväksyä, että maa
Nielee sen minkä synnytti
Eikä aio palauttaa.
Tuon hetken tullen me muistamme sen;
Muistamme kadonneet, kuolleet,
Jotka jo otettiin sinne pimeän syliin.
Muistamme sen vääjäämättömyyden;
Rakkaimman ihmisen
Nimi kaikesta katoaa.
Viiva vedetään sen yli.
Kuolema kulkee täällä päällä maan,
Tekee joukossamme tekojaan:
Antaa aikamme kulua,
Kunnes lähtömme määrittää.
Niin on onnea ja iloa
Vielä
Päiviä on pakassa
Paljon...
Pois niitä otetaan,
Mutta montako jää?

Ligne rouge

Il y a encore de la joie et du bonheur
;
Il y a encore beaucoup de jours
...
Mais que répondras-tu quand
On te demandera combien ?
Le bonheur ; ton bonheur est là
En ce moment bref
Où l'été a disparu...
L'automne cède déjà place à l'hiver.
Il y en a un qui commence
Mais l'autre est déjà à la fin :
Il arrache avec ses forces faibles,
Il rampe vers la grisaille.
Maintenant tu peux dire au revoir
Et accepter que la terre
Avalera ce qu'elle a engendré
Et ne l'a pas l'intention de le restituer.
Lorsque ce moment viendra, nous nous en souviendrons ;
Nous nous souviendrons des disparus, des morts,
Qui ont déjà été emmenés dans les bras de l'obscurité.
Nous nous souviendrons de cette inéluctabilité ;
Le nom de la personne la plus chère
Disparaît de tout.
Une ligne est tracée dessus.
La mort se promène sur cette terre,
Elle fait ses affaires parmi nous :
Elle laisse notre temps s'écouler,
Jusqu'à ce qu'elle détermine notre départ.
Il y a encore de la joie et du bonheur
;
Il y a encore beaucoup de jours
...
On les prend,
Mais combien en reste-t-il ?