Текст песни Punainen viiva - Timo Rautiainen

Niin on onnea ja iloa
Vielä;
Päiviä on pakassa
Paljon...
Vaan mitä vastaat, kun
Kysytään, että paljonko?
Onnea; onnesi on käsillä
Tässä lyhyessä hetkessä
Jossa kesä on kadonnut...
Syksy talveksi taipuu jo.
Niin on yksi aivan alussa
Mutta toinen on jo lopussa:
Riuhtoo vaisuilla voimillaan,
Kohti harmautta raahustaa.
Nyt voit hyvästisi toivottaa
Ja myös hyväksyä, että maa
Nielee sen minkä synnytti
Eikä aio palauttaa.
Tuon hetken tullen me muistamme sen;
Muistamme kadonneet, kuolleet,
Jotka jo otettiin sinne pimeän syliin.
Muistamme sen vääjäämättömyyden;
Rakkaimman ihmisen
Nimi kaikesta katoaa.
Viiva vedetään sen yli.
Kuolema kulkee täällä päällä maan,
Tekee joukossamme tekojaan:
Antaa aikamme kulua,
Kunnes lähtömme määrittää.
Niin on onnea ja iloa
Vielä
Päiviä on pakassa
Paljon...
Pois niitä otetaan,
Mutta montako jää?