Текст песни Sylvian joululaulu - Tomi Metsäketo
Ja
niin
joulu
joutui
jo
taas
Pohjolaan,
Joulu
joutui
jo
rintoihinkin.
Ja
kuuset
ne
kirkkaasti
luo
loistoaan
Jo
pirtteihin
pienoisihin.
Mutt'
ylhäällä
orressa
vielä
on
vain
Se
häkki,
mi
sulkee
mun
sirkuttajain.
Ja
vaiennut
vaikerrus
on
vankilan.
Oi,
murheita
muistaa
ken
vois
laulajan?
Miss'
sypressit
tuoksuu
nyt
talvellakin,
Istun
oksalla
uljaimman
puun.
Miss'
siintääpi
veet,
viini
on
vaahtovin
Ja
sää
aina
kuin
toukokuun.
Ja
Etnanpa
kaukaa
mä
kauniina
nään,
Ah',
tää
kaikki
hurmaa
ja
huumaapi
pään.
Ja
laulelmat
lempeesti
lehdoissa
soi,
Sen
runsaammat
riemut
ken
kertoilla
voi!
Sä
tähdistä
kirkkain
nyt
loisteesi
luo
Sinne
Suomeeni
kaukaisehen!
Ja
sitten
kun
sammuu
sun
tuikkeesi
tuo,
Sä
siunaa
se
maa
muistojen!
Sen
vertaista
toista
en
mistään
mä
saa,
On
armain
ja
kallein
mull'
ain'
Suomenmaa!
Ja
kiitosta
sen
laulu
soi
Sylvian,
Ja
soi
aina
lauluista
sointuisimman.
Внимание! Не стесняйтесь оставлять отзывы.