Текст песни Huilumies - Vesa-Matti Loiri

On tässä huilu ja huilumies
En täytä mittaa normien sormien soutelun
Huoleni huilutan
Jos en lausein tunteita tulkita voi niille varmasti huilu soi
Ja niistä sielun soinnut pienoisen lauluni loi

On siinä aamun kastehelmien tuoksu
On kevät lämmin vuoripuron juoksu
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi

On siinä hiiltyvä ilta, auringon rusko
Parempien päivien sammumaton usva
On syksyn kuolevaa ruskaa
On elämä tuskaa, sen huiluni soi

On tässä huilu ja huilumies
Mä näen luonnon tauluna lauluna teille kaiken mä soinnutan
Ja näin riemut, surut ja arkikin soi
Jos en tuntea oikein voi
On joka pettymys, nauru sykkivät sointuni loi

On siinä päiväperhon liekkivä liito
Sammuvan tähden öinen viime kiit
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi

On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla
Ihmisen miehuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa
On elämä tuskaa, sen huiluni soi

On siinä päiväperhon liekkivä liito
Sammuvan tähden öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi

On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla
Ihmisen miehuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa
On elämä tuskaa, sen huiluni soi