Tästä Asti Aikaa - Vesa-Matti Loiri перевод на немецкий

Tästä Asti Aikaa

Aurinko kun päätti retken,
Siskoistaan jäi jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo mailleen hiipi,
Päivänsäde kultasiipi
Aikoi juuri lentää eestä sen,

Vaan menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;
Se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
Milloinkaan elää päällä maan.

He katselivat toisiansa
Menninkäinen rinnassansa
Tunsi kuumaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
Mutten ole eläissäni
Nähnyt mitään yhtä ihanaa!

Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
On pimeässä helppo vaeltaa.
Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien
Ja sinut armaakseni vien!"

Mut säde vastas: "Peikko kulta,
Pimeys vie hengen multa,
Enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
Ellen kohta valoon lennä
Niin en hetkeäkään elää saa!"

Ja niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
Kun menninkäinen yksin tallustaa,
Hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
Ja toinen yötä rakastaa.

Von dieser Zeit an

Als die Sonne ihre Reise beendete,
Blieb einen Moment hinter ihren Schwestern zurück
Der letzte Sonnenstrahl.
Die Dämmerung schlich schon übers Land,
Der Sonnenstrahl, goldgeflügelt,
Wollte gerade davor entfliehen,

Doch sah er einen kleinen Kobold entgegenkommen;
Er war gerade aus seiner Höhle gestiegen.
Sieh, ein Kobold kann vor Sonnenuntergang nicht
Jemals auf der Erde leben.

Sie sahen einander an
Der Kobold in seiner Brust
Fühlte heißes Lodern.
Sagte: „Du brennst in meinen Augen,
Doch habe ich in meinem Leben
Nichts so Wunderbares gesehen!

Es schadet nicht, auch wenn dein Schein mich blind macht
Im Dunkeln ist es leicht zu wandern.
Komm mit mir, ich zeig dir den Weg zur Heimathöhle
Und nehm' dich zu meiner Liebsten!“

Doch der Strahl antwortete: „Lieber Kobold,
Die Dunkelheit nimmt mir das Leben,
Und ich wünsche nicht den Tod.
Ich muss sofort von hier fort,
Wenn ich nicht bald ins Licht fliege
Kann ich keinen Augenblick mehr leben!“

Und so flog der schöne Sonnenstrahl davon, doch immer noch
Wenn der Kobold allein umherwandert,
Denkt er darüber nach, warum der eine hier ein Kind des Lichts ist
Und der andere die Nacht liebt.