Текст песни Tästä Asti Aikaa - Vesa-Matti Loiri
Aurinko
kun
päätti
retken,
Siskoistaan
jäi
jälkeen
hetken
Päivänsäde
viimeinen.
Hämärä
jo
mailleen
hiipi,
Päivänsäde
kultasiipi
Aikoi
juuri
lentää
eestä
sen,
Vaan
menninkäisen
pienen
näki
vastaan
tulevan;
Se
juuri
oli
noussut
luolastaan.
Kas,
menninkäinen
ennen
päivän
laskua
ei
voi
Milloinkaan
elää
päällä
maan.
He
katselivat
toisiansa
Menninkäinen
rinnassansa
Tunsi
kuumaa
leiskuntaa.
Sanoi:
"Poltat
silmiäni,
Mutten
ole
eläissäni
Nähnyt
mitään
yhtä
ihanaa!
Ei
haittaa
vaikka
loisteesi
mun
sokeaksi
saa
On
pimeässä
helppo
vaeltaa.
Käy
kanssani,
niin
kotiluolaan
näytän
sulle
tien
Ja
sinut
armaakseni
vien!"
Mut
säde
vastas:
"Peikko
kulta,
Pimeys
vie
hengen
multa,
Enkä
toivo
kuolemaa.
Pois
mun
täytyy
heti
mennä,
Ellen
kohta
valoon
lennä
Niin
en
hetkeäkään
elää
saa!"
Ja
niin
lähti
kaunis
päivänsäde,
mutta
vieläkin
Kun
menninkäinen
yksin
tallustaa,
Hän
miettii
miksi
toinen
täällä
valon
lapsi
on
Ja
toinen
yötä
rakastaa.
Внимание! Не стесняйтесь оставлять отзывы.