Текст и перевод песни Vesa-Matti Loiri - Tästä Asti Aikaa

Tästä Asti Aikaa

Aurinko kun päätti retken,
Siskoistaan jäi jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo mailleen hiipi,
Päivänsäde kultasiipi
Aikoi juuri lentää eestä sen,

Vaan menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;
Se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
Milloinkaan elää päällä maan.

He katselivat toisiansa
Menninkäinen rinnassansa
Tunsi kuumaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
Mutten ole eläissäni
Nähnyt mitään yhtä ihanaa!

Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
On pimeässä helppo vaeltaa.
Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien
Ja sinut armaakseni vien!"

Mut säde vastas: "Peikko kulta,
Pimeys vie hengen multa,
Enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
Ellen kohta valoon lennä
Niin en hetkeäkään elää saa!"

Ja niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
Kun menninkäinen yksin tallustaa,
Hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
Ja toinen yötä rakastaa.

Jusqu'ici, le Temps

Lorsque le soleil décida de partir,
Il laissa ses sœurs derrière lui pour un moment,
Son dernier rayon.
Le crépuscule s'infiltrait déjà,
Le rayon de soleil à l'aile dorée
Se préparait à s'envoler,

Mais il aperçut un petit lutin qui arrivait,
Il sortait tout juste de sa caverne.
Voyez, un lutin avant le coucher du soleil ne peut
Jamais vivre sur la terre.

Ils se regardèrent,
Le lutin sentit une chaleur brûlante en lui,
Il ressentit une chaleur brûlante dans sa poitrine.
Il dit: "Tu brûles mes yeux,
Mais de toute ma vie,
Je n'ai jamais vu quelque chose d'aussi beau!

Peu importe que ton éclat me rende aveugle
Il est facile de se déplacer dans l'obscurité.
Viens avec moi, je te montrerai le chemin vers ma caverne
Et je te prendrai pour ma bien-aimée!"

Mais le rayon répondit: "Lutin d'or,
L'obscurité me prend mon souffle,
Et je ne désire pas la mort.
Je dois partir immédiatement,
Si je ne vole pas vers la lumière,
Je ne survivrai pas une seule minute!"

Et ainsi, le beau rayon de soleil s'en alla, mais même encore
Quand le lutin marche seul,
Il se demande pourquoi l'un est un enfant de la lumière
Et l'autre aime la nuit.