Ihmisen Poika - Yö перевод на немецкий

Ihmisen Poika

Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
Ennen kuin loppuun iltasadun saan,
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisen poikaa se odottaa.

Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.
Hän siinä kylkeänsä kääntää miehekkäästi ääntää.
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.

Voi kunpa matkas onneksi koituis
Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan.

Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
Kehtolaulu kesken taas kerran jää,
Liukenee yöhön murheet aikuisen
Ihmisen poikaa kun katselen.

Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
Silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet.

Voi kunpa matkas onneksi
Koituis
Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan.

Kunpa matkas onneksi koituis
Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan

Menschensohn

Schon träumt der Junge seinen Knabentraum im Bett,
Bevor ich die Gutenachtgeschichte zu Ende erzählen kann,
Sitz' ich einen Moment und denke über die Welt nach,
Sie wartet auf den Menschensohn.

Ach, wie schön der Junge doch wirklich ist.
Er kann nichts anderes tun, als Neues zu lernen.
Da dreht er sich auf die Seite, murmelt mannhaft.
Er reist auf seiner Milchstraße dahin und schläft nur.

Ach, möge deine Reise dir Glück bringen,
Dass du unnötigen Hass und Bitterkeit nicht fühltest,
Ach, wärst du doch weiser, als dein Vater es je war,
Wenn du doch lerntest zu denken.

So träumt der Junge tief seinen Knabentraum,
Das Wiegenlied bleibt wieder einmal unvollendet,
Die Sorgen des Erwachsenen lösen sich in der Nacht auf,
Wenn ich den Menschensohn betrachte.

Ach, wie allmächtig du doch so sein kannst,
Wir haben dich gemacht, doch du erschufst uns,
Da schnaufst und pustest du, strotzend vor lauter Kraft,
In den Augenwinkeln trocknen Tränen, du reist dahin.

Ach, möge deine Reise dir Glück
bringen,
Dass du unnötigen Hass und Bitterkeit nicht fühltest,
Ach, wärst du doch weiser, als dein Vater es je war,
Wenn du doch lerntest zu denken.

Möge deine Reise dir Glück bringen,
Dass du unnötigen Hass und Bitterkeit nicht fühltest,
Ach, wärst du doch weiser, als dein Vater es je war,
Wenn du doch lerntest zu denken.