Текст песни Ihmisen Poika - Yö

Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
Ennen kuin loppuun iltasadun saan,
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisen poikaa se odottaa.

Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.
Hän siinä kylkeänsä kääntää miehekkäästi ääntää.
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.

Voi kunpa matkas onneksi koituis
Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan.

Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
Kehtolaulu kesken taas kerran jää,
Liukenee yöhön murheet aikuisen
Ihmisen poikaa kun katselen.

Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
Silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet.

Voi kunpa matkas onneksi
Koituis
Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan.

Kunpa matkas onneksi koituis
Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan