Текст песни Syksy (Kevät kuolemalle) - Markus Perttula

Varovasti saapui syksy
Kuin kevät kuolemalle
Kantoi kauniit kankaat ulos
Ripusti ne puiden oksiin

Vesi valui puhtaampana
Kirkastui purojen norot
Sai pimeys luvan laskeutua
Sytytellä pienen valon ikkunaan

Taivaan mä mustalla maalaan

Oon miettinyt sua salaa
Oon odotellut sua, kun sataa
Oon ajatellut sua salaa
Oon kaivannut sua, kun sataa
Etkä koskaan palaa

Ehkä avaruuden pimein aine
Onkin eksyneiden sielujen laine
Jonka hajotessa painonsa alle
Syntyy tähdet taivaalle

Muutun minäkin tomusta tuhkaan
Kietoudun painovoimaan
Joka valoakin vahvempana
Taivuttaa ajan ja materian

Kaiken, kaiken, kaiken
Radiosta kuulen länsituulen voimistuvan
Sen luissani tunnen

Oon miettinyt sua salaa
Oon odotellut sua, kun sataa
Oon ajatellut sua salaa
Oon kaivannut sua, kun sataa

On kaikki tärkeää
Yhdentekevää
Merkitys katoaa
Kasvaa kasvamistaan

On aika arvokkain
Asia mitä sain
Sitä ei pysty noukkimaan
Vaskoolin reunalta

Oon miettinyt sua salaa
Oon odotellut sua, kun sataa
Oon ajatellut sua salaa
Oon kaivannut sua, kun sataa
Et silti koskaan palaa

Et tainnut tietää sitä
Oot ollut mielessäni
Et tainnut tietää sitä
Oot ainut mielessäni