Nostalgia osa 1

Mä ajassa oudosti liidän,
Tää untako on vaiko ei?
Mä paikasta paikkaan näin kiidän
Ja varjoni tunne mua ei.

Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö
Ja äitini lempeä niin;
Oli suolainen ilma ja tähtien vyö;
Ne hetkessä pois pyyhittiin...

Mä sammaliin sirkuksen laitan
Ja kaarnasta teen mitä vaan.
Mä pahvista leijani taitan;
Sen pilviin mä nousemaan saan...

Nyt teen lumilinnan ja aamulla nään:
Joku maahan sen kaatanut on!
Nyt ennalta aavistaa voin joka sään,
Talvet syksyiksi muuttuneet on.

Tää kaipuuni menneeseen aikaan
Mua piiskaa ja kasvoille lyö.
En uskoa tahtoisi taikaan,
Josta muistuttaa vain joku yö...

Unet kummalliset minut menneisiin vie,
Monet kasvoni peilistä nään;
Jossain kaukana kulkee se kultainen tie,
Jota pysty en ymmärtämään...

Voin puristaa sormeni nyrkkiin,
Myös lyödä ja murskata voin!
Nyt törmäilen sääntöihin jyrkkiin,
Yhä harvemmin hymyillä voin.

Oi, missä on polkuni, missä on tie,
Jonka reunalta mustikat hain?
Nyt en enää naapuriin piirakkaa vie -
Maxi-Market on naapurinain.

Mutta tiedän mä sen,
Että ei ihminen,
Yksin muuttaa voi kuin itseään.
Kautta helvettien tiedän kulkevan sen,
Joka eilistä jää etsimään...