Lyrics Lempilapsia - Pyhimys

Sumun alta tulee Jätemäen huippu esiin,
Se vie mut takas niihin huolettomiin kesiin.
Sieltä löytyy syy, näkyvis on seuraus,
Näkyvyys on heikko, nyt näkyy jonkun keula.
Se on kaupungin mönkijä, tunnen moottorin hönkivän mun alla, ja kyl se sitä itsetuntoo pönkittää.
Me murtauduttiin työmiesten vajaan, ja ku konees oli löpöö oli pakko vaan ajaa.
Me oltiin vaan niin lempilapsia Jumalan, ei katottu kauas vaik seuraus oli tulossa.
Aina jonkun faijan baarikaapista humalaan, ei välii mitä pullos on, ei vaivauduttu lukemaan.
Laitoskierre ei lempilasta murra,
Aina kaikki irti kaikest ei oo aikaa surra.
Osa sai otteen oman elämänsä syrjästä, osa,
Osa on syrjässä.
Mä kestän kaiken (mä kestän kaiken sen), kaiken,
Mul on kaikki mitä mä tarvitsen.
Kehen vaan verrataan, voit satakertaistaa,
Ei muhun pysty maat, eikä seittemän mertakaan.
Mä kestän kaiken (mä kestän kaiken sen), kaiken,
Nyt se alkaa lipsuu et ehkä mä vaikenen.
Nuoren innolla, vääril valinnoilla,
Koitetaan nyt pysyy edes lampiemme pinnoilla.
Meil ei tietenkään ollut sisätiloi talvella,
Mut rautakangella vältetään vanhemmat.
Sil päästään piiloon välikaton alle,
Koulun vintille, vaahtomuovipatjalle.
Sit pojat jätti sinne kynttilät kytemään,
Rehvonen ja Muksi - mitä niille kuuluu nykyään?
Sydän viel tykyttää, kai kyykys kyykän sytyttää?
Antaa omastansa pois ihan hyvää hyvyyttään.
Se koulu palo vaan osittain tosin vaan sen takii ne muuras sen kattoluukun sulki, ja
Osittain mun nimikirjainten takii seinäs olin kai epäilty mut syyllinen ei tullut koskaan julki.
Ne on niitä aikakauden loppuja,
Mihin loppu se, ettei turhia hoppuilla?
Omast maailmast tähän aikuisten maahan,
Moni ei pystynyt ne karkuun kauhuissaan kaahaa.
Mä kestän kaiken (mä kestän kaiken sen), kaiken,
Mul on kaikki mitä mä tarvitsen.
Kehen vaan verrataan, voit satakertaistaa,
Ei muhun pysty maat, eikä seittemän mertakaan.
Mä kestän kaiken (mä kestän kaiken sen), kaiken,
Nyt se alkaa lipsuu et ehkä mä vaikenen.
Nuoren innolla, vääril valinnoilla,
Koitetaan nyt pysyy edes lampiemme pinnoilla.
Jättärin rampilla foliot on valmiina,
Joku on säätäny muhevaa taas kalliilla.
Hinnat on pilvis, mut niin on kaikki muutkin.
Mä oon skeittari-poika, mopo-Nikol on buutsit.
Jede kyhää sen yksinoikeudella,
Ringist yli puolet yskii ekal kerral.
Ei me olla tyhmii vaan tiedetään kaikki,
Me tiedetään kaikki viinast huumeist ja naisist.
Mut silti mitään ei voi tapahtua meille, meil on kontrolli kunnos, meil on nimet käyttöasteille.
Nisti vetää kamaa, tavalliset voi kokeilla,
En mä sokeudu pirtust ku ei noi muutkaan oo sokeita.
Moni kuuluisa sanoo et ne on käyttänyt, ei ne pahalta näytä,
Hyvin ne on duunit täyttänyt.
Jollain urpol voi vaan olla huono tuuri,
Me ollaan lempilapsii, meidän sielut on suurii.
Mä kestän kaiken (mä kestän kaiken sen), kaiken,
Mul on kaikki mitä mä tarvitsen.
Kehen vaan verrataan, voit satakertaistaa,
Ei muhun pysty maat, eikä seittemän mertakaan.
Mä kestän kaiken (mä kestän kaiken sen), kaiken,
Nyt se alkaa lipsuu, et ehkä mä vaikenen.
Nuoren innolla, vääril valinnoilla,
Koitetaan nyt pysyy edes lampiemme pinnoilla.