Dominicus

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.

Monta maata, monta kaupunkia vanhus nähdä
sai, mutta tyytyväinen näkemäänsä eihän ollut kai.

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.

Nukkui taivasalla vanhus, tähdet unta vartioi,
matka jatkui taas kun taivahalle saapui aamunkoi.

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.

Kulki suuren meren luo,
ja lause ystävällinen antoi vanhukselle pyytämättä purren pienoisen.

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.

Maahan uuteen saapui Dominicus,
jatkoi taivaltaan, outo loiste tähtitaivaan oli hällä oppaanaan.

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.

Kerran iltasella vanhus löysi pienen kaupungin,
jonka yllä tähti ihmeellinen loisti kirkkaimmin.

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.

Tähteen katsoi mies ja ymmärsikin loisteen
nähdessään, että pitkä matka vihdoinkin on saanut määränpään.

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.