paroles de chanson Löysäläisen laulu - Vesa-Matti Loiri
Maantietä
matkaa
kirjaton,
karjaton
mies.
Kruununkin
kyyti
liikaa
ois
hälle
kenties,
Outoja
hälle
kun
on
isänmaa,
kotipaikka
ja
lies,
Puolue,
perhe
ja
muu,
verot,
verka
ja
velka
ja
ies.
Kuntahan,
yhteiskuntahan
kuulumaton,
Huonoin
hän
kansalaisista
kaikista
on,
Ellei
hän
kuulunekin
elon
varmemman
valtiohon,
Jonka
lie
linnat
ja
maat
liki
taivahan
auringon.
Mutta
hän
laulaa!
Kuulkaa,
hän
kulkeissaan
Hyräelee
hymysuin
kuin
virsiä
vierahan
maan.
On
sanat
sekavat.
Soi
sorasointuja
lauluistaan,
Mutta
ne
näin
huminoi
korpehen
kohisevaan:
"Vei
elon
viima
mun
kukkani.
Jäljelle
jäi
vain
työ
Päivien
päättymätön,
sydäntuskani
talvinen
yö.
Järjestykää,
polot
järjet,
tai
taivahan
leimaus
lyö:
Miekkoinen
nainen
ja
mies,
ens
syksynä
leipää
ken
syö.
Vaan
mua
naurattaa,
mua
itkettää
iki,
ain,
Heikkous
heltymätön
sanan,
vapauden
vainoajain.
Minkä
he
mahtavat?
Pikkuisen
piinata
vain,
Pitkittää,
mikä
on
kuitenkin
täyttymys
lain.
Ken?
Kuka
haastaa?
Tie,
elo,
totuus
ja
työ.
Ympäri
tauti
ja
talvi
ja
nälkä
ja
köyhyys
ja
yö.
Sentään
ma,
ah,
häpeäisin
häntä,
ken
leipäänsä
syö,
Kun
isän,
äidin
ja
lapsen
ja
kullankin
kuolema
lyö.
Ah,
rakas,
rakkahin!
Vieläkö
kuulet
sa
mua?
Murheeni
huutaa
kuin
kaukaista
huhuilua.
Muistelen
sua
kuin
kaunista
kadotettua.
Tuntoni,
tuskani
määrää
nyt
kauas,
kauas
mun
Sua!
Mutta
ne
vaikka
jo
vie
minut
aallonkin
ankaran
taa,
Missä
mun
lempeni,
lauluni
korkea
on
kotimaa,
Minkä
ne
mahtavat?
Konsana
korkeimpaa
Eivät
ne
nähneet.
Eivätkä
nähdä
ne
saa."
Maantietä
matkaa
kirjaton,
karjaton
mies.
Maan
vai
taivahan
laps?
Tai
helvetin
hehkuun
on
ties!
Outoja
sulle
kun
on
isänmaa,
kotipaikka
ja
lies,
Puolue,
perhe
ja
muu:
on
sulla
sun
itsesi
ies.
Attention! N'hésitez pas à laisser des commentaires.