Текст песни Apokalyptinen Häpeä - BEHM

Mä en uskonut koskaan sattumaan,
Mut tarpeeks kun alkoi sattumaan.
Puhuin ihan mitä sattuu taas,
Nyt hävettää, auttakaa.
Jos tunne on kooltaan niin valtavan suuri,
Et huoneeseen mahtuu se juuri ja juuri.
Kenelle soitan, kun poistin jo kaikkien numerot?
Voisin repiä verhotkin kai lattialle,
Ja hautautua laivalta niiden alle.
Ahtaalta näyttää, kun luurangot täyttää mun komerot.
Onnistumisien määrä näin vuositasolla,
On muistaakseni pyöreät nolla.
Ja siihen se jää, se on ikävää,
Mut oot ainoo joka välittää.
Mut ei toisen häpeää nää, siis rauhassa hävetkää.
Ja sehän voi tietty olla niin, et jos et sä kuulu eliittiin,
Ei sanat ne paina paljookaan,
Jos niitä ees muistetaan.
Silti luulen tän olevan iänikuista,
En mitään näin typerää tehneeni muista.
Sille on syy jos et yhteyttä saakkaan mun numeroon.
Nyt on verhot ja matot ja mitä lattialla,
Teeveessä tuupattuna jalla jalla.
Itse en kiirehdi,
Päätin jo myös muuttaa komeroon.
Onnistumisien määrä näin vuositasolla,
On muistaakseni pyöreät nolla.
Ja siihen se jää, se on ikävää,
Mut oon ainoo joka välittää.
Mut ei toisen häpeää nää,
Siis rauhassa hävetkää.
Nyt on verhot ja matot ja mitä lattialla,
Teeveessä tuupattuna jalla jalla.
Itse en kiirehdi,
Päätin jo muuttaa myös komeroon.