Текст песни Yhtä vaille kaksi - BEHM

En oikein osaa olla täälläkään,
Ei mitään sopivaa oo päälläkään.
Mitä muuta tekisin?
Ketä suutelisin?
Tuijjottelisinko kotonani seinää?
Tv puuttuu siit nii uutisia ei nää.
Ne huomaa dekadentin taiteilijan.
Se juhliin onnensa hukkaa.
Piilotan introvertin vaiheilijan,
Laitan hatun, kun en koskaan kampaa tukkaa,
Lähden kotiin mut jos uni ei vaan tuukkaan.
On kello kahta vaille yksi,
Taas tää kääntyi selittelyksi.
Ja meitä yhtä vaille kaksi,
Ajatus tää jää lukemattomaksi.
Mä en tiedä vielä mitä multa puuttuu.
En saanut pidettyä rakastajaa,
Se alkoi vähän liikaa rakastamaan.
Kun alkaa paljon tuntemaan,
Niin se saattaa satuttaa,
Enkä haluu enää yhtään osumaa.
Silti odotan sua, kuinka osuvaa?
Olisitko kun ei kukaan muu,
Et samaan lauseeseen vois asettuu?
Kanssa niiden ihmisten,
Joita nyt jo välttelen.
Oisit odotuksen arvoinen,
Ja susta tarpeeksi mä saisi en.
On kello kahta vaille yksi,
Taas tää kääntyi selittelyksi.
Ja meitä yhtä vaille kaksi,
Ajatus tää jää lukemattomaksi.
Mä en tiedä kuka viereltäni puuttuu.
Lähden kävelylle aurinkoon.
Uskon moneen, mutten taida uskoo kohtaloon.
Vielä vuosienkin päässä nään,
Saman naisen joka etsiikin vain itseään.
Mut ei koskaan avaa silmiään, ei.