Текст и перевод песни BEHM - Yhtä vaille kaksi

Yhtä vaille kaksi

En oikein osaa olla täälläkään,
Ei mitään sopivaa oo päälläkään.
Mitä muuta tekisin?
Ketä suutelisin?
Tuijjottelisinko kotonani seinää?
Tv puuttuu siit nii uutisia ei nää.
Ne huomaa dekadentin taiteilijan.
Se juhliin onnensa hukkaa.
Piilotan introvertin vaiheilijan,
Laitan hatun, kun en koskaan kampaa tukkaa,
Lähden kotiin mut jos uni ei vaan tuukkaan.
On kello kahta vaille yksi,
Taas tää kääntyi selittelyksi.
Ja meitä yhtä vaille kaksi,
Ajatus tää jää lukemattomaksi.
Mä en tiedä vielä mitä multa puuttuu.
En saanut pidettyä rakastajaa,
Se alkoi vähän liikaa rakastamaan.
Kun alkaa paljon tuntemaan,
Niin se saattaa satuttaa,
Enkä haluu enää yhtään osumaa.
Silti odotan sua, kuinka osuvaa?
Olisitko kun ei kukaan muu,
Et samaan lauseeseen vois asettuu?
Kanssa niiden ihmisten,
Joita nyt jo välttelen.
Oisit odotuksen arvoinen,
Ja susta tarpeeksi mä saisi en.
On kello kahta vaille yksi,
Taas tää kääntyi selittelyksi.
Ja meitä yhtä vaille kaksi,
Ajatus tää jää lukemattomaksi.
Mä en tiedä kuka viereltäni puuttuu.
Lähden kävelylle aurinkoon.
Uskon moneen, mutten taida uskoo kohtaloon.
Vielä vuosienkin päässä nään,
Saman naisen joka etsiikin vain itseään.
Mut ei koskaan avaa silmiään, ei.

One Less Than Two

I don't really know how to be here either,
Nothing suitable to wear, either.
What else would I do?
Who would I kiss?
Would I stare at the wall at home?
There's no TV so you can't see the news.
They notice the decadent artist.
He drowns his happiness at parties.
I hide the introverted procrastinator,
I put on a hat, because I never comb my hair,
I go home but if only I could sleep.
It's one to two,
This has turned into an excuse again.
And there's one less than two of us,
This thought will remain unread.
I don't know yet what I'm missing.
I couldn't keep a lover,
She began to love a little too much.
When you start feeling a lot,
Then it might hurt,
And I don't want to be hit anymore.
Yet I wait for you, how apt?
Would you be like no one else,
In the same sentence, could you not be placed?
With those people,
Whom I now avoid.
You would be worth the wait,
And I wouldn't get enough of you.
It's one to two,
This has turned into an excuse again.
And there's one less than two of us,
This thought will remain unread.
I don't know who is missing from my side.
I go for a walk in the sun.
I believe in many things, but I don't think I believe in fate.
Even years from now I see,
The same woman who is only looking for herself.
But never opens her eyes, no.