Kreivin Sormus

Täytän musteella pääkalloastiani
Otan sulkakynän ja aloitan tarinani
Kolmihaarainen kynttilänjalka mua valottaa
Vahakynttilä kirjeen sulkee kun on aika lopettaa

Parransänki leuassani rehottaa
Joku tuima aatelismies seinältäni tuijottaa
Hän ei tiedä kuinka on kipeää sisälläni
Sen tietää jos tahtoo hän, joka saa viestini

Sulkakynäni verta kastaa,
Vaan hän ei vastaa sairauteeni
Pääkallosinetin vahaan painaa
Kreivin sormus sormessani

Ja joka jumalan aamu on aikaa
Samat asiat kirjoittaa
Kreivin sormuksessa on taikaa
Se aamuisin kahleitaan kolistaa

Kuulin koputuksen ja oven avasin
Pronssikynttelikön valossa miehen tapasin
Korpit kartanon minua varoitti huudoillaan
Hovin sinetit murtuu kun toista liikaa rakastaa

Nyt tomuiseen aamutakkiini taas kietoudun
Ja pitsipaitani suosioon sulkeudun
Saa sulkakynä tunteitani todistaa
Ja kipeys kreivin rintaa jälleen ahdistaa

Sulkakynäni verta kastaa,
Vaan hän ei vastaa sairauteeni
Pääkallosinetin vahaan painaa
Kreivin sormus sormessani

Ja joka jumalan aamu on aikaa
Samat asiat kirjoittaa
Kreivin sormuksessa on taikaa
Se aamuisin kahleitaan kolistaa

Ja joka jumalan aamu on aikaa
Samat asiat kirjoittaa
Kreivin sormuksessa on taikaa
Se aamuisin kahleitaan kolistaa