Текст песни Laura (sua kauheesti kaipaan) - Hector

Laura ja Ilmari styylas
Ja Ilmari lahjoitti Lauralleen
Kukkaa, sukkaa, vaan rahnat ei riittäneet sormukseen!

Hän oli lähdössä viissatasten.
Hän tiesi: tonnin saa voittaja sen,
Ja varikolta soitti hän Lauralleen
Ja toisti tunteensa uudelleen ja uudelleen.

Oi Laura, sua kaipaan,
Niin kauheesti kaipaan!
Jos tänään en voitakaan,
Niin huomenna taas sun olla saan!

Hän johti kierroksen ensimmäisen,
Hän oli nuorin kai kilpailun sen.
Vain ohimennen vilkaisi katsomoon päin,
Kun koneen hallinnan menetti hän yllättäin!

Ei kukaan nähnyt, miten tapahtui tuo.
Pian paarit kannettiin Ilmarin luo.
Vain hetken hän oli enää tajuissaan,
Mut ohut kuiskaus kuului vielä huuliltaan

Oi Laura, sua kaipaan,
Niin kauheesti kaipaan!
Ei kuole mun rakkautein,
Ei milloinkaan - et surra saa!

Jäi Laura istumaan kappeliin,
Silmät peittyivät kyyneliin...
Hän muisti Ilmarin lupauksen,
Vain kappelin seinät kuiskas hiljaa sen.

Oi Laura, sua kaipaan,
Niin kauheesti kaipaan!
Ei kuole mun rakkautein,
Ei milloinkaan - et surra saa!

Oi Laura, sua kaipaan,
Niin kauheesti kaipaan!
Oi Laura, sua kaipaan.
Oi Laura!