Текст песни Kuvittelin kaiken - Jontti , Koti6

Kai se on sukupolvest kiinni, perspektiivieroi
Näät viruksen järjestelmäs, maksaa henksit veroo
Ku palomuuri paljastuu päivä päivält irvokkaammin
Liberaali painajainen, tuttu draamankaari
Sivilisaation syklit näyttää taas luuppaavan
Syvä degeneraatio, sota luontoo vastaan
Kasvuideologia täydellinen paradoksi
Totalitaarinen niinku euroopan keskuspankki
Operoi pimennos niinku tiedustelupalvelut
Journalistit niiden leivis suoltaa pahaa satuu
Viihdeteollinen kompleksi varasti lapsen
"Yksityisyyttä peräänkuuluttaa vain rikolliset!"
Ja perverssiot normalisoituu, pimeyden titaanit
Kutsutaan kuivuus tän globalismin nukkemestari
Kaataa kuninkaan geopoliittisel shakkilaudal
Kaikki toivo kaikonnu, kallios mä laulan
Mitä sitä feikkaa, en tuu teijän kaa juttuun
Pseudointelligenssia, patologinen korrektius
Ja valkotakkisen väen infantiili diktatuuri
Lukos pragmatismis niinku psyykelääkekuuri
Näköalat on pitkäl tähtäimel tuhoisat
Locksley, orwell, miten saatoitte unohtaa?
Muotoo ilman sisältöö, egoistisii pyrkyreit
Riittää meijän rakentees poliitikkoi, hovinarrei
Elottomastako savesta nää sikiää nää golemit
Nlp ja ruskee kieli uudet uljaat eriitit
Onks tää dystooppinen vankila tää maailma
Kosminen rangaistussiirtola, jumalaist oikeutta
Oli miten oli näihin kuviin näihin tunnelmiin
Kietonu arkipäivän kauhukabinetin ansoihin
Turha purpattaa se on multidimensionaalista
Perkaa illuusioit kerros kerrokselta
Joka hetki valinta. vapaus, tai vankila.
Rautaa itärajalla, muksut kaikki kujalla
Mut sen ei tarvii olla niin projektori vaihtoon
Visio valkokankaalle, ei masentavaa toistoo
Jouduin ettii sen metsist ylitää ison veden
Pikkupurtilolla myrskyn silmäs näin sen
Ja se vietteli niinku seireeni paljasti uudet kasvot
En aio tyytyy tähteisiin ku pankkirosvot
Keskiluokkanen unelma, se juna tais jo mennä
Mielen harhaa anyways, rikkaudet on sisällä
Yhä kaaos pöntös niinku raivohullul gerbiilil
Täs tajunnatilas ei pysty ratkoo näit ongelmii
Anonyymit ajattelijat addiktoitunu ajatuksiin
Vetää öyskeet pakenee pöheikköön ja puskiin
Mut siemen istutettu, se on ajan kysymys
Niinku itse elämä ja luontoäidin syleily
Näennäisyyden tuolla puolen transedentaalisti
Arki iskee vasten kasvoille meijän kaltasten ristin
Elämä opettaa tavoille ja pahuus on pinnallista
Ilman vastavoimii oltas varmaa sohvaperunoita