Текст песни Werstaan Pohjat - Klamydia

Muistatko sä ystäväni hei! Missä sä riehuit '85!
Mä muistan pätkittäin. Juodaan sille siis
Niin moni siltä ajalta
On jo tän mailman jättänyt, mutta me ollaan iskussa, En oo aikaa hylännyt.
Vastavirtaan silloin jo lähdettiin kahlaamaan. Ja päätettiin eittei lapsuus lopu milloinkaan.
Ikuisesti kesän sen. Sielun silmin nään.
Mailma meille aukes päästiin kiinni elämään.
Ikuisesti hetket ne, vielä elää voi. Kun aurinko paistoi, kilju virtas JA PÄÄSSÄ LUJAA SOI!!!
Ei me jääty paskaksi rattaisiin, eikä säkenöimään elittiin
Oma suunta valittiin. Tehtiin mitä tahdottiin.
Täällä mennään myötä tuulessa, saattaa vähän myrskyt vaivata,
Mutta jokaisena aamuna, kehtaa peiliin katsoa.
Vastavirtaan silloin jo lähdettiin kahlaamaan, ja päätettiin ettei lapsuus lopu milloinkaan.
Ikuisesti kesän sen. Sielun silmin nään, maailma meille aukes
Päästiin kiinni elämään.
Ikuisesti hetket ne, vielä elää voi.
Kun aurinko paistoi, kilju virtas JA PÄÄSSÄ LUJAA SOI!!!
Ikuisesti kesän sen. Sielun silmin nään, maailma meille aukes
Päästiin kiinni elämään.
Ikuisesti hetket ne, vielä elää voi.
Kun aurinko paistoi, kilju virtas JA PÄÄSSÄ LUJAA SOI!!!
Ikuisesti kesän sen. Sielun silmin nään, maailma meille aukes
Päästiin kiinni elämään.
Ikuisesti hetket ne, vielä elää voi.
Kun aurinko paistoi, kilju virtas JA PÄÄSSÄ LUJAA SOI!!!