Текст песни Kylmän kukkia - Souvarit

Hiutaleet tanssivat aurinko sammuu
Varjoja tielläni kulkee
Pelko on peittänyt silmies naurun
Kuuntele kutsua kaukomaan
Pohjoisen tuulia lapseni kartoit
Toivoit tyyntä ja poutaa
Kättäsi kurkoitit aurinkosilmin, onneen käskit mun johdattaa
Helmaas lapseni kyynelsilmin, kylmän kukkia kannan
Näinhän taaskin sen, siivet perhojen, yöllä jäätyivät pintaan veen
Rannan koivukaan ei nää varjoaan, jäälle on tuiskunnut lunta
Katsohan lapseni tunturikoivu, selkänsä viimalle kääntää
Auringon puolelta silmuja täynnä, kuolosta kevättä kasvattaa
Vaikka on painona juurien yllä rakkaa, jäätä ja lunta
Louhikon kätköistä elämän virrat, aina ruokkivat lapsiaan
Sieltä voi löytyä laulun kultaa kauas tuulien viedä
Ummut ruusujen surmaa pakkanen, vuokot kuihtuvat kuivuuteen
Voithan painaa pään rinteen jäkälään, suopursun tuoksu tuo unta
Pohjoisen tuulissa lapseni anna, juurias paasien painaa
Sielusi pohjalta seulova virta, voi kultahippuja kuljettaa
Pohjoisen lauluja lapseni laula, kylmän kukkia vaali
Huurretta tuikkivan tunturituulen, sulle lauhaksi suostutan
Pohjan loimujen tuolta puolen, vielä lapseni laulan
Tänne saapuisin, kullerot laulaisin, tulvaniityille kukkimaan
Lappiin saapuisin, sille laulaisin, sormin kantaisin kultaa