Текст песни Ruusu ja orvokki - Tapio Rautavaara

Kasvoi kaksi niin kaunista kukkaa
Ja ne vierekkäin kukoistivat
Se toinen oli vaalea ruusu
Mutta toinen oli orvokki vaan

Sattui kerran, että kulkuri nuori
Näki orvokin unhoitetun
Hän ilolla orvokin taittoi
Ja painoi sen povellensa

Nautti orvokki onnesta silloin
Kun olla sai armaanansa
Kun näki, että lempeä Luoja
Ei hyljännyt halvintakaan

Vaan hetken tuota onnea kesti
Kun hän orvokin unhoitti pois
Sillä kulkija nyt vasta huomas
Että ruusuhan kauniimpi ois

Minä muistan sen syksyisen illan
Kun kuu oli kauneimmillaan
Ja silloin tuo vaalea ruusu
Istui armaani polvella

Minä näin, kun hän suudelman painoi
Minun armaani huulille
Ja nuo valkoiset pienoiset kädet
Kiertyi armaani kaulalle

Oi, orvokki, orvokki rukka
Miksi synnyit sä maailmahan?
Sinä oletkin kaihojen kukka
Niin hyljätty, yksinäinen

Niin hyljätty, yksinäinen