Текст и перевод песни Vesa-Matti Loiri - Väinämöisen Laulu

Väinämöisen Laulu

Ei iloja monta ihmislapselle suotu
Yks kevään riemu
Ja toinen kesän
Ja kolmansi korkean, selkeän sykysyn riemu
Kyntää, kylvää
Korjata kokoon
Levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan

Ei suruja monta ihmislapselle suotu
Yks sydämen suru
Elon huoli toinen
Ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru
Ystävä pettää
Elämä jättää
Taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo

Miks laulaisin minä, jolle on kantelo suotu
Riemuja muita
Ja murheita muita
Taida en lukea tähtiä taivahan kannen
En kaloja meren
En kukkia nurmen
Laulan ma siis, mit' on ihmisen laulaa suotu

Monta on laulua, monta myös laulujen miestä
Yksi on laulu
Ylitse muiden
Ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu
Kansat katoo
Ei katoa mahti
Jonka on laulanut mahtaja heimonsa hengen

Väinämöinen's Song

Not many joys are granted to man
One is the joy of spring
Another the joy of summer
And the third the joy of autumn
To plough, to sow
To harvest
To rest at last in peace from his toil

Not many sorrows are granted to man
One is the sorrow of the heart
Another the sorrow of life
And the third the sorrow of death
A friend betrays
Life abandons
Magic is the only work and strength of a hero

Why should I sing, to whom the kantele is granted
Other joys
And other sorrows
I cannot read the stars in the heavens
Nor the fish in the sea
Nor the flowers in the meadow
So I sing what man is given to sing

There are many songs, and many singers
But one song
Stands above the others
The song of man, of spirit, of soul
Nations pass away
But the power remains
Of the song that the mighty one has sung of his people's spirit