Lyrics Janoinen Sydän - Petri Laaksonen
Jo
aamulla
lähdimme
aikaisin,
Emme
hukanneet
hetkeäkään.
Me
tahdoimme
jokaisen
minuutin
Käyttää
tehtäväämme
tärkeään.
Me
etsimme
jokaisen
talon,
Joka
luolan
ja
onkalon.
Ja
hiipuessa
jo
auringon
valon
Yhä
kysyimme
– missä
se
on?
Ei
meitä
käskenyt
kukaan,
Jonka
silmämme
nähneet
ois.
Oman
sydämen
tuntomme
mukaan
Me
vain
kuljimme
kauaksi
pois.
Oli
kaikki
se
niin
päivänselvää,
Enää
voinut
ei
jatkua
näin.
Me
päätimme:
jokainen
askel
Täältä
pois
on
parempaan
päin!
Jos
vieläkään
saata
et
ymmärtää,
Mikä
meitä
näin
vakaasti
vie.
Se
silloin
on
vaikea
selittää,
Ja
turhaakin
ehkä
se
lie.
Se
kulkee,
jota
polttaa
maa,
Se
kysyy,
joka
ei
rauhaa
saa,
Ja
se
jonka
sydän
on
janoinen
Etsii
lähdettä
totuuden.
Vain
yksi
voi
perille
kantaa,
Vain
yksi
on
tarpeellinen.
Vain
yksi
vie
lähemmäs
rantaa
Yli
aavojen
oikullisten.
Se
yksi
on
sanoista
suurin
Takaa
vuosien
tuhansien.
Se
murtaa
voi
valheiden
muurin,
Sitä
kuljemme
me
etsien.
Siksi
rakkaampi
on
tämä
rauhattomuus,
Joka
meitä
näin
kuljettaa
saa.
Kuin
sydämen
kuolemanhiljaisuus,
Jonka
jätimme
selkämme
taa.
Se
kulkee,
jota
polttaa
maa,
Se
kysyy,
joka
ei
rauhaa
saa,
Ja
se
jonka
sydän
on
janoinen
Etsii
lähdettä
totuuden.
Attention! Feel free to leave feedback.