Lyrics Minä sinua vaan (Vain elämää kausi 7) - Sanni

Ihmiset kuin mantraa, sitä toistelee
Entä jos sen voima niin vain vähenee
En sitä suurta sanaa
Tahtois kuluttaa
Enkä sanoo ääneen
En ees kirjoittaa
Kuin karhuemo pentujaan
Ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis, vesikin
Yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Minä sinua vaan
Ja jos joku päivä sinä enää et
Sittenkin ois mulla selvät sävelet
Vaikka kauppaa käyvät toiset tunteillaan
Minä tiedän että sua ainiaan
Kuin karhuemo pentujaan
Ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis, vesikin
Yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Minä sinua vaan
Jos joskus syliin mustan maan
Mä sua joudun kantamaan
Niin minä sinua vaan
Hukkasin aamukeskiyöllä vähän ahistaa
Haluun soittaa sulle vaikka ei oo asiaa
Miten menee, ompa hitonmoinen ikävä
Mä tarviin sua niinkuin lapsi tarvii äitiä
Ah mikä tän saikaan aikaan
Mä oon valmis sun kaa vaikka asuntolainaan
Oon paljon poissa mutta ikinä en koditon
Siel missä sä oot, siellä mun koti on
Kuin karhuemo pentujaan
Ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis, vesikin
Yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Minä sinua vaan