Inarinjärvi

Etäällä pohjan mailla
Hylätty järvi on
Sen nimeä saaret vailla
Ja ranta alaston
Hein′ ajalla sen sulaa jää
Kun kesä Lappiin kiirehtää
Mutt' syyskuun yö sen aallot
Taas jälleen jäähdyttää

Kuvastuu vuoret illoin
Sen kalvoon sinervään
Ja lappalainen silloin
Käy kalaa pyytämään
Siel′ uipi sorsa suruton
Ja peuralaumat rannall' on
Ja taajat sääskiparvet
Pimentää auringon

Mies Lapin kerran tahtoi
Sen tulla tuntemaan
Kuin syvä olla mahtoi
Tuo järvi Turjanmaan
Köys' katkes, laulu kuultihin:
"Niin syvä on, kuin pitkäkin"
Sen koommin mittaamatta
On pohja Inarin

Oi, järvi Pohjolassa
Sä köyhä-maineinen
Ei toista maailmassa
Oo laistas, poloinen
Siell′ lymyss′ olet vuoriston
Hylätty, halpa, arvoton
On lyhyet sun kesäs
Ja talves pitkät on