paroles de chanson Viimeiset dollarit - Stepa

Äiti äiti näillä reissuil on rankkaa,
Just kävin viimiset dollarit tankkaa.
Tuun sinne, jos se vaan sopii,
Oon koittanu säästää et pääsisin jouluksi kotiin
Mulle on opetettu jotain osan oon oppinu itte,
Nyt tiedän et miesten takia ne naiset itkee.
Se tyttö jonka kaa olin, en oo sen kaa enää,
Se on luonnonlaki ne lähtee parempien miesten perään.
Onko se niin miten täti oli homman tajunnu?
Ettei elämä mee niinku sen on nuorena halunnu.
Näin sen tädin noin viikko sitte,
Kulmakapakassa veti suruunsa bissee.
Ollaan me koitettu Ilen kans maailmaa muuttaa,
Aamulla herätään et se ei muuttunutkaan.
Välillä me ollaan vaan ymmällään,
Mut lopulta tyydytään vaan ymmärtään.
Ei oo ihme et ihmisil on raskasta,
Ku ei ihmisten rukouksiin vastata.
Ja joskus voi nähdä valon mun ikkunoissa,
Ja minut suremassa sitä kun kaveri on poissa.
En käyny sen luona, nyt se lähti kauas,
Pyysin siltä anteeksi mut se oli jo haudas.
Siellä se lepää rauhas, ei mulla mene täällä kauan.
Kerro äiti mihin voin turvata,
Kun sota tekis minustaki murhaajan?
On tullu monta kilsaa meidän välille,
Oon koittanu säästää et pääsisin jouluksi sinne.
Äiti raha mua määrää tääl,
Se sekottaa mun elämän määränpään.
Miksi kaikki aina allekatsoo köyhää,
Kun raha on vaan tappelunaihe ruokapöytään?
Ja nää pahviseinät alkaa kaatumaan,
Ja olen vielä sisällä joten auttakaa!
Apua, apua! Minä huudan vaan.
Palvelukset käytetty mut mul ei oo muutakaan.
Kerro äiti miten minun pitäis elää?
Tuntuu et odotan jotain, ja siksi herään.
Järjestän mun kaapin ja puhdistan mun pöydän.
Oon ollu ihmisille aina kiltti ja nöyrä.
Tääl on vaikea pysyä kaidalla tiellä,
Ku risteyksissä mua paheet koittaa viedä.
Se on niin helppo omaksuu ne pahat tavat,
Ja niin vaikea löytää ne hyvät sanat.
Mitä sydämeni haluu sitä ei kynäni tajuu,
Mut koitan olla rehellinen tavusta tavuun.
Enkä oikein osaa sua päin naamaa kiittää,
Mut kiitokset kaikuvat sisällä mun pään.
Enkä oo äiti kiertäny kapakoita,
Vaan oon ollu se sun tuntema reipas poika.
Hävettää myöntää, mut nyt saan sen sanottua:
Nolottaa et mullon susta vain yks valokuva.
Äiti, äiti sinuun aina voin luottaa,
Tajusin et rakastan sua, siihen meni kakskyt vuotta.
Ihmiset varastaa, antaa satuttaa ja parantuu.
Mut onko äiti sinun pakko vanhentuu?
Oon leikkiny räppärii ja eläny vida loca,
Vaikkei täällä oikeasti sellasta ookkaan.
Yksin täällä ollaan, sen just hoksasin,
Ku kodittoman pyyntö, oli yksi dollari.
Enkä usko jumalaan, vaikka haluan,
En vain osaa uskoo siihen, mitä en tajua.
En usko siihen, uskon itseeni,
Uskon taivaaseen ja pelkään helvettii.
Ilman menetystä ei tuu kiitollista,
Eikä pankillakaan voi parantaa rikollista.
Ja joka ihminen tekee joskus jotain pahaa,
Ja ihmiset tekee mitä vaan jos saa siitä rahaa.
Periaatteesta pidän kiinni niinku ponnari.
Onneks Jukkis lainas mulle viimisen dollarin.
Oon ottanu lääkkeet ja muistanu syödä,
Eikä Nukku-Matti käy mun luona joka yönä.
Unohdin sen, tai Matti unohti mut,
Ku en ole ollenkaan varma, olenko nukkunut.
En tiiä, kyllä se unohti mut.
Yötä päivää valot päällä nyt on lamput palanu.
Sit ku maine menee, ja rahani juon.
Tuun äiti sun luo ja sulle kukkia tuon.
Kerro äiti terveiset sukulaisille,
Ei aina hyvin mee mut äiti valehtele niille.
Tiedän et yritit vaan mua kasvattaa,
Mut kyllä sitä rakkautta rahalla saa.
Voi kunpa vois vaan rahan lopettaa,
Ei sois sunkaa katsoa ihmistä vaan tiliotetta.
Ja nuorena luulin, että musta maailman paras jäbä tulee,
Mut tää jäbä on tottunu kuseen ihmissuhteet.
Ämmät on prinsessoi ja prinsessat ämmiä,
Jos sydän ois pähkinä, oisin - pähkinänsärkijä.
Luulin et elämä on sitä, mitä siitä tekee,
Mut joskus ei voi mitään sille, miten asiat menee.
Sitä on vaikee käsittää,
Et tää maailma ei yritä ees meistä välittää.