Paroles et traduction Timo Pieni Huijaus - Ruusutarha feat. Illi

Ruusutarha feat. Illi

Tuulet puhaltaa mun röökin, ku en oo jaksanu enää minuuteihin imee.
En tiedä kumpi on pimeempi, minä vai ilta. Lause lauseelt mun karismani karkaa.
Ku sammakon tilalta lens varis varjon alta ja savurenkaat tekee tuulen vaa tummemmaks.
Ei oo tuulesta temmattu, kaikki muuttuu kummemmaks, jos sitä liikaa pohtii, tääki levy täynnä epäkohtii.
Leikkaus sotivasta miehestä, mielest kasvo mielipuoli, puolet kuol, kansan katseet vaa kasvatti mun huolii.
Voi kyynel, on kantamukseni Timona, onneks mun silmät on vatsaani isommat.
Sanomisillani outo vaikutus ihmisiin, loin kai jotain mitä en pystyny pitää kii.
Timo Pieni Huijaus sopii ku nenä liinaan.
Luulin olevani valmis tähän kaikkeen, mutten vielkää, vatsassa kiertää, allekirjotan harvat huhut.
Stadi toimii ku rikkinäinen puhelin, uteliaita riittää, mut kuka jakaa huolen.
Se on vaan viihdekäyttöön, mut viihde on joka puolel, joka olohuonees, viihdekeskuksien kuoris.
Ja onks se jonkun mielest väärin yrittää nykymaailmassa valistaa näit nuorii.
Sanoo päihteitä alamäeksi ja kieltää tekemäst huorin.
Oon huolissani ehkä senkin tähden ku muksut kuosaa, ku kasaril ja pukeutuu ku pornotähdet.
Helppo se on sanoo, et huonommin on kakaroilla, imetty hymy reiäs ja hymykuopat pakaroilla.
Ja teithän säki niin, no pieni tyhmän perään, historia on hyvä tietää, ei uusiks elää.
Mitä oon tästä mieltä, huhuista tornis, voin laskee sen sulle kahen käden keskisormin.
Sanoista kasvo vastuu, vastuu sanomisen myötä, ajatuksist mottoi, otetaa vastuu työstä.
Silti joka syksy tekis mieli tästä pestä käteni, toivottaa kaikille näkemiin, mutten pysty.
Vaik sana on vapaa, monelle yks lysti, varomatta tulee väärinymmärretyksi.
Varmaan monet tuntee tunteen omakohtaisesti.
Jalat uppoo ku mutapohjaan, harva pääsee karkuun kirjoittamaansa tekstii.
ÄLÄ LUE MITÄÄN KIRJAIMELLISESTI.
Jonkun toisen sanat on elämäsi motto, mietti Matti, se on valitettavasti totta.
Parannusta pahoinvointiin, kapinointiin agitointii, inhorealismii laulaa soitin.
Pointin löytää jos oikeesti haluu, tilannetajuun pitäs tehä päivittäinen paluu, arkeen.
Kaikkeen karkeesta kiiltävään, ihmisen kädenjälki toisiin on viiltävää.
Näköjään pitää olla kuulijastaan tarkka, koska täällä suuttuminen on usein rehellisyydest palkka.

Silmät suolasta sakeana käyn vastavirtaan, mutta mieli kirkas ja kuulas.
Anna mun johtaa harhaan, kauniimpaan, astu ruusutarhaan.

Levottomat sanat, ajatus vaihtuu tiuhaan, en sano suoraan mitä sylki siunaa.
Tajunnanvirtaa, miltä taas tuntuu nyt, et monen mieli on tahtomattaanki saastunu.
Ilman sanojaki ihmismieli karaistuu, siks helpompaa hakkua ku samaistuu.
Henkilökohtaista on ymmärrys ja teko, hörökorvien väliin siunattu vaan läpiveto.
Monilla korvilla, tervettuloa helvettiin, huudettiin Pohjanmaan ovilla.
Lietsonta helppoo, neuvominen vaikeet, toiset väkisinki väärinymmärtää kaiken.
Vaikutusvalta on mones kymmenes sormes, aika on lyhyt, kela on John Holmes.
Hetken yritin olla jotain liikaakin, tekotaiteellinen ja itseäni viisaampi.
Moni tärkee asia meni harakalle, ku yritin löytä oman tarinan jokaiselle sanalle.
Toisilla toimii, mul ei vaan piuhat riitä, oon kai vaatimaton, siitä kumartaen kiitän.
Jos edes vähä peril, puhun usein itsestäni, omia virheitä tukemassa vitsejäni.
Kauniit sanat peitteinä, ajatus hetkeks muualle, ku maalais sairaalan seinän.
Punasta ja mustaa, juttuja susta ja susta, ja sun tutun tutusta ja musta.
Kaikki punottuna yhteen, äiti neuvo antaa pakkaslinnulle lyhteen.
Mut ei oo kaikki julmaa, siks kalajutu haistaa jo ennen torin kulmaa.
Monta korvaparii ja yhtämonii suita, anna kasan topsei ja kupin puruluita.
Puujalkoja, maisemakuvii, tuoksuja kallion rasvaan painautuvii.
Kädenjälkee, propaganda lentolehtisii ja kättelisin jokaista kuulijaa jos vaan ehtisin.
Mut kaikelle on aikansa saatte siit sanani.
Ellei mun karma ala ottaa omaansa takasi, jos on siihen uskoakseen, mitä taakseen jättää.
No tuskin kukaa jaksaa laskee, mut en voi pelaa sen varaan, edes vararikos, et olisin selkee, en hitos.
Tuulten viemää ulkohuussista ruusutahaan, oon johdattanu, johdatan ja tuun johdattamaan harhaan.

Anna mä vien, hei mä näytän tien, oon sun sokee opaskoira jota vietti vie.
Anna mä vien mä näytän tien, oon sun särkynyt kompassi, sä tiedät sen.

Rose Garden feat. Illi

The wind blows my smoke away, haven't had a drag in minutes.
Don't know which is darker, me or the night. My charisma fades sentence by sentence.
Like a crow flew from a frog's place, from under the shadow, and the smoke rings just make the wind darker.
It's not out of thin air, everything gets weirder if you think about it too much, this record is full of inconsistencies too.
A cut from a warring man, a madman in his mind, half dead, the public's eyes only increased my worries.
Oh tear, my burden is as Timo, luckily my eyes are bigger than my stomach.
My words have a strange effect on people, I guess I created something I couldn't hold on to.
Timo Pieni Huijaus fits like a nose on a handkerchief.
I thought I was ready for all this, but not yet, my stomach churns, I sign few rumors.
Stadi works like a broken phone, there's enough curious people, but who shares the worry.
It's just for entertainment, but entertainment is everywhere, in every living room, the crust of entertainment centers.
And does anyone think it's wrong to try to educate these young people in today's world.
Saying drugs are downhill and forbidding them from whoring.
I'm worried maybe because the kids are coked up, like in the eighties and dressed like porn stars.
It's easy to say the kids are worse off, a sucked smile in the hole and dimples on the buttocks.
And you did too, well, little stupid after, history is good to know, not to live again.
What do I think about this, about the rumors in the tower, I can count it for you with two middle fingers.
Words became responsibility, responsibility with speaking, thoughts became mottos, let's take responsibility for the work.
Still, every autumn I feel like washing my hands of this, saying goodbye to everyone, but I can't.
Even though the word is free, for many it's just fun, you get misunderstood without being careful.
I'm sure many people know the feeling personally.
Feet sinking like mud, few escape the text they write.
DON'T READ ANYTHING LITERALLY.
Someone else's words are your life motto, Matti thought, that's unfortunately true.
A cure for nausea, rebellion, agitation, hateful realism sings the instrument.
You'll find the point if you really want to, you should make a daily return to situational awareness, to everyday life.
To everything rough and shiny, the human touch on others is cutting.
Apparently you have to be careful with your listener, because here anger is often the reward for honesty.

Eyes salty, I go against the current, but my mind is clear and bright.
Let me lead you astray, to a more beautiful place, step into the rose garden.

Restless words, thoughts change frequently, I don't say directly what saliva blesses.
Stream of consciousness, how it feels again now, that many minds are unintentionally polluted.
Even without words, the human mind hardens, that's why it's easier to chop than to empathize.
Personal is understanding and action, between the deaf ears only a draft is blessed.
With many ears, welcome to hell, it was shouted at the gates of Ostrobothnia.
Incitement is easy, advice is difficult, others misunderstand everything by force.
Influence is in every tenth finger, time is short, the reel is John Holmes.
For a moment I tried to be something too much, artificial and wiser than myself.
Many important things went to the magpie, as I tried to find a story for every word.
It works for some, I just don't have enough wires, I guess I'm humble, for that I bow and thank.
If I even inherit a little, I often talk about myself, supporting my jokes with my own mistakes.
Beautiful words as covers, thought for a moment elsewhere, like a country hospital wall.
Red and black, stories about you and you, and your friend's friend and me.
All woven together, mother advised to give the frozen bird a lantern.
But not everything is cruel, that's why the fish story smells even before the corner of the market square.
Many pairs of ears and just as many mouths, give a pile of tops and a cup of chewable.
Wooden legs, landscape pictures, scents pressed into the fat of the rock.
Handprints, propaganda leaflets and I would shake hands with every listener if I could.
But everything has its time, you have my word for it.
Unless my karma starts to take back its own, if you believe in it, what you leave behind.
Well, hardly anyone bothers to count, but I can't play on that, not even bankrupt, that I would be clear, no way.
Carried by the winds from the outhouse to the rose garden, I have led, I lead and I will lead astray.

Let me take you, hey, I'll show you the way, I'm your blind guide dog led by instinct.
Let me take you, I'll show you the way, I'm your broken compass, you know that.