paroles de chanson Ruusutarha feat. Illi - Timo Pieni Huijaus feat. Illi

Tuulet puhaltaa mun röökin, ku en oo jaksanu enää minuuteihin imee.
En tiedä kumpi on pimeempi, minä vai ilta. Lause lauseelt mun karismani karkaa.
Ku sammakon tilalta lens varis varjon alta ja savurenkaat tekee tuulen vaa tummemmaks.
Ei oo tuulesta temmattu, kaikki muuttuu kummemmaks, jos sitä liikaa pohtii, tääki levy täynnä epäkohtii.
Leikkaus sotivasta miehestä, mielest kasvo mielipuoli, puolet kuol, kansan katseet vaa kasvatti mun huolii.
Voi kyynel, on kantamukseni Timona, onneks mun silmät on vatsaani isommat.
Sanomisillani outo vaikutus ihmisiin, loin kai jotain mitä en pystyny pitää kii.
Timo Pieni Huijaus sopii ku nenä liinaan.
Luulin olevani valmis tähän kaikkeen, mutten vielkää, vatsassa kiertää, allekirjotan harvat huhut.
Stadi toimii ku rikkinäinen puhelin, uteliaita riittää, mut kuka jakaa huolen.
Se on vaan viihdekäyttöön, mut viihde on joka puolel, joka olohuonees, viihdekeskuksien kuoris.
Ja onks se jonkun mielest väärin yrittää nykymaailmassa valistaa näit nuorii.
Sanoo päihteitä alamäeksi ja kieltää tekemäst huorin.
Oon huolissani ehkä senkin tähden ku muksut kuosaa, ku kasaril ja pukeutuu ku pornotähdet.
Helppo se on sanoo, et huonommin on kakaroilla, imetty hymy reiäs ja hymykuopat pakaroilla.
Ja teithän säki niin, no pieni tyhmän perään, historia on hyvä tietää, ei uusiks elää.
Mitä oon tästä mieltä, huhuista tornis, voin laskee sen sulle kahen käden keskisormin.
Sanoista kasvo vastuu, vastuu sanomisen myötä, ajatuksist mottoi, otetaa vastuu työstä.
Silti joka syksy tekis mieli tästä pestä käteni, toivottaa kaikille näkemiin, mutten pysty.
Vaik sana on vapaa, monelle yks lysti, varomatta tulee väärinymmärretyksi.
Varmaan monet tuntee tunteen omakohtaisesti.
Jalat uppoo ku mutapohjaan, harva pääsee karkuun kirjoittamaansa tekstii.
ÄLÄ LUE MITÄÄN KIRJAIMELLISESTI.
Jonkun toisen sanat on elämäsi motto, mietti Matti, se on valitettavasti totta.
Parannusta pahoinvointiin, kapinointiin agitointii, inhorealismii laulaa soitin.
Pointin löytää jos oikeesti haluu, tilannetajuun pitäs tehä päivittäinen paluu, arkeen.
Kaikkeen karkeesta kiiltävään, ihmisen kädenjälki toisiin on viiltävää.
Näköjään pitää olla kuulijastaan tarkka, koska täällä suuttuminen on usein rehellisyydest palkka.

Silmät suolasta sakeana käyn vastavirtaan, mutta mieli kirkas ja kuulas.
Anna mun johtaa harhaan, kauniimpaan, astu ruusutarhaan.

Levottomat sanat, ajatus vaihtuu tiuhaan, en sano suoraan mitä sylki siunaa.
Tajunnanvirtaa, miltä taas tuntuu nyt, et monen mieli on tahtomattaanki saastunu.
Ilman sanojaki ihmismieli karaistuu, siks helpompaa hakkua ku samaistuu.
Henkilökohtaista on ymmärrys ja teko, hörökorvien väliin siunattu vaan läpiveto.
Monilla korvilla, tervettuloa helvettiin, huudettiin Pohjanmaan ovilla.
Lietsonta helppoo, neuvominen vaikeet, toiset väkisinki väärinymmärtää kaiken.
Vaikutusvalta on mones kymmenes sormes, aika on lyhyt, kela on John Holmes.
Hetken yritin olla jotain liikaakin, tekotaiteellinen ja itseäni viisaampi.
Moni tärkee asia meni harakalle, ku yritin löytä oman tarinan jokaiselle sanalle.
Toisilla toimii, mul ei vaan piuhat riitä, oon kai vaatimaton, siitä kumartaen kiitän.
Jos edes vähä peril, puhun usein itsestäni, omia virheitä tukemassa vitsejäni.
Kauniit sanat peitteinä, ajatus hetkeks muualle, ku maalais sairaalan seinän.
Punasta ja mustaa, juttuja susta ja susta, ja sun tutun tutusta ja musta.
Kaikki punottuna yhteen, äiti neuvo antaa pakkaslinnulle lyhteen.
Mut ei oo kaikki julmaa, siks kalajutu haistaa jo ennen torin kulmaa.
Monta korvaparii ja yhtämonii suita, anna kasan topsei ja kupin puruluita.
Puujalkoja, maisemakuvii, tuoksuja kallion rasvaan painautuvii.
Kädenjälkee, propaganda lentolehtisii ja kättelisin jokaista kuulijaa jos vaan ehtisin.
Mut kaikelle on aikansa saatte siit sanani.
Ellei mun karma ala ottaa omaansa takasi, jos on siihen uskoakseen, mitä taakseen jättää.
No tuskin kukaa jaksaa laskee, mut en voi pelaa sen varaan, edes vararikos, et olisin selkee, en hitos.
Tuulten viemää ulkohuussista ruusutahaan, oon johdattanu, johdatan ja tuun johdattamaan harhaan.

Anna mä vien, hei mä näytän tien, oon sun sokee opaskoira jota vietti vie.
Anna mä vien mä näytän tien, oon sun särkynyt kompassi, sä tiedät sen.