paroles de chanson Niin Isol Ku Mahtuu - Timo Pieni Huijaus

[Jee, Timo, aa.]

Se lähti ideoista kasaantumaan. Mulla oli vaan sellanen olo vatsast, et
Pitää jättää historiankirjaan oma kuva. Eikä tää kaupunki anna mulle patsast, joten
Kaikki pensseleistä kannuihin mä mukaan otin, ja Stadin keskustasta löysin täydellisen spotin.
Stokkan seinään niin isol ku mahtuu, niin isol ku mahtuu.
No oli sunnuntaiaamu ja kello varmaan kuus, mut siitä viis, korvis soi työmiehen blues.
Leiri päällä kellon, lateksit alle telon. Kädessä ekat lekat, parfyyminä Belton.
Pohjaks vaan kirosanoi ja päällimmäiset tunteet, kun tikkukirjaimilla kiipeilin tuntei.
Harakanvarpaista kauniiseen kaunoon ku puujalkavitseillä mä täyttelin aukkoi.
Ajatuksista hyvät, pahat ja rumat. Sydämen sisään piirsin mun ekat muistikuvat.
Isovanhemmat alas, kumpuavat juuret. Sain isältä nää korvat ja äidiltä nää huulet.
Ikkunoita nousin, olin jo olkapäällä. Nyt Stokkan seinäs on jo puol torsoo.
Nyrkkiin kirjotin "Velkala" ja [(?)]. Rintaan piirsin Stadin ja selkään koko Porvoon.

Mä haluun painaa kädestäni jäljen, ennen ku täältä lähden. Niin isol ku mahtuu.
Aion jättää historiankirjaan kuvan musta, sanoilleni kuvitusta. Niin isol ku mahtuu.
Tää on mun henkireikä, siks valuu vana seinään. Olen vapaa. Niin isol ku mahtuu.
Kromiblokit, tunnelit tai sunnuntaiburnerit on tarkotus tehdä. Niin isol ku mahtuu.

No auringon noustessa maalaan Stadiin kultaset katot, lukion naulakot, homehtuneet matot.
Seuraavaks ois kasvot ja Valuutalta vinkki: Dove-purkki, pesusieni ja Inferno Inkki.
Vaik kunnolla valuu, ei mene pieleen suu, ku suupielet niin korkeel, et tarvitsen tikapuut.
Viikset on tyylit, posket pullottaa partaa. Toliini nopeella, piirrän saaristokarttaa.
Tää koko kaupunki on mulle tyhjä kangas. Mersumyyjän hymypuhees loistaa kultahammas.
Toinen silmä R, toinen vaakuna C. Toiseen korvaan piru, toiseen A sydän T.
Otsaan lapsuuden haava, ylhäällä hiuksii rajaamas Göstan, Juicen ja Baddingin naamat.
Loppuun vielä tägit, vaik jäisin tästä velkaa niin seisoopahan seinässä jumalaton Snellman.

Mä haluun painaa kädestäni jäljen, ennen ku täältä lähden. Niin isol ku mahtuu.
Aion jättää historiankirjaan kuvan musta, sanoilleni kuvitusta. Niin isol ku mahtuu.
Tää on mun henkireikä, siks valuu vana seinään. Olen vapaa. Niin isol ku mahtuu.
Kromiblokit, tunnelit tai sunnuntaiburnerit on tarkotus tehdä. Niin isol ku mahtuu.

Tukotan kengät ja takit, sporan ylänakit, kahen minan piissit, yhen linjan throw upit.
Tää luovuus tuli kai himast. En oo peinttari tai muusikko, kutsu mua katutaiteilijaks.
Annan tän taiteen antaa iholle kananlihan. Rakastan raiteenvartta ja jokaista ratapihaa.
Kiskot on ku liskot jotka muuttaa väriään. Adrenaliinirushi lisää mun sydämen tärinää.
Ilman väriä käsien ei kuumees parannu. Enkä käytä käsineit, mä haluun tuntee kannun.
Visiot on suuret ja puhuvat on kädet, siks mä huudan jotta kuulen ja tukotan jotta näen.
Sinetöidyt huulet enkä keksi tarinoit, meiläpäin Brutus ehkä laulaa, muttei todellakaan vasikoi.
Ei nouse hattu niille turhille ukottajille, mut kumarran kunnon tukottajille, word.

Mä haluun painaa kädestäni jäljen, ennen ku täältä lähden. Niin isol ku mahtuu.
Aion jättää historiankirjaan kuvan musta, sanoilleni kuvitusta. Niin isol ku mahtuu.
Tää on mun henkireikä, siks valuu vana seinään. Olen vapaa. Niin isol ku mahtuu.
Kromiblokit, tunnelit tai sunnuntaiburnerit on tarkotus tehdä. Niin isol ku mahtuu.