paroles de chanson Tuulimylly - Timo Pieni Huijaus

[Kai se on pakko laittaa piste tälle jutulleVietiin se Dänin kaa eka pohjalle; sen jälkeen me vietiin se Asan kaa vuorilleNyt se on kai näin, et kolmas kerta toden sanoo (Timo)]

Se oli kaunis nuori nainen kaikki ulkosesti kunnos' silti pienen tytön mentävä reikä omassatunnossa
Isänsä kuoltua vain äitipuoli jäi tueks', ehjä perhe ja psyyke iltapäiväuneks'
Masennus ja ahdistus puoles' vuodes' kuvaan, mielialalääkkeet sai taas rakastumaan
Sul on noi pillerit vedä neki helttaan, tee takapihastasi sirkusteltta
No lanttumaakari on elämäsi sankari, sinne meni itsetunto kohta selkärankaki'
Ystäviltään salas' omaan pilvilinnaan palas', mietti vaan menneisyyttä jota ei saa takas
Elämä niin rakas, on välillä niin raskasta, missä auttava käsi, nostajasi pakas'
Pieni tyttö ei käsitä millään, et' sitä sanotaan elämäks', kun kaikki kuolee ympärillä

Ei kukaan luvannu et' tää ois helppoo, ei kukaan mua kanna (ei kanna)
Oon luonnostani hullu ja voin kertoo ei mua lääkkeet paranna (paranna)
Oon laulanu' tän pohjaan ja huutanu' tän vuoriin, eikä tää tuuli enää myrskyksi ylly
Ei tainnu' olla mulle tarkotettu tämä luoti, taistelussa minä vastaan tuulimylly

No sanotaan vaik' Pekaks', kunnon lähiöelvis, duunistaki selvis' jos muisti hakee twelvin
Julkisis' matkusti ovel' tärisevä aave, sä elät jo viikonloppuu kaukainen haave
Elämä rakas niin raskasta kiinalaisen lääketieteen mukaan viha on peräisin maksasta
Onks se yhteiskunnan vai ihmisen luonnossa kun Pekan avunhuuto tuli Valterin muodossa
Valter ampu ylisuojelusenkelin syliin, sun pitää puhuu, onks sul kaikki hyvin
Ja syytön veri läpi lehdensivun roisku', mä syytän mediaa et' tällänenki toistuu
Kauhukuvil' mässäily antaa vaan ideoit', alkosta kossuu netist' itsemurhavideoit'
Mut' pelkoa pelätään siks' mieluumin annan; tien elämään, kun vien elämän

Ei kukaan luvannu et' tää ois helppoo, ei kukaan mua kanna (ei kanna)
Oon luonnostani hullu ja voin kertoo ei mua lääkkeet paranna (paranna)
Oon laulanu tän pohjaan ja huutanu' tän vuoriin, eikä tää tuuli enää myrskyksi ylly
Ei tainnu' olla mulle tarkotettu tämä luoti, taistelussa minä vastaan tuulimylly

No kuokka kädes' kaalimaassa seison alati vaik', puin sanat huntuun niin ite olin alasti
Paheisiin koukuttava stadimetropoli, harva edes tajus' kuinka vakavaa se oli
Mut' uskoin että kestän kaiken minkä ite tuotin, ja mielenterveysongelmist' tein suomiräpis muodin
Oisko tässä yhteys päihteisiin sittenkin, muut osottaa yhteiskuntaa mä osotan itteeni
Kautta likaisten varpaiden psyketranssien kun nykyään kuljen ruuhkastadin läpi vaikka tanssien
Mielenlujuus, en lääkkeisiin kumarru, kun tässä oravanpyöräs' ei toimi jarrut
Ja penkkiki' spragaa, must' tuntuu että kaikki jotka halus' taistella vastaan jo sopeutui tai skagaa
On ryhdyttävä talkoisiin, kun yksinäiset sanat putoilee suusta ja kuolee meidän jalkoihin

Ongelmat pitää aijois tajuta, toiset pitää tätä sosiaalipornona mä pidän apuna
Tää kaikki omist' kokemuksist' lähti jos et usko, oon sulle sosiaalipornotähti
Enkä voi sanoo etten mitään kadu, mielenterveysongelmat on yllättävän monelle viel' tabu
Mut' vahva ihminen näyttää myös huolen, mieluumin toi pistää sua silmään ku' suoneen
Ja uskon et' oon nykyään rehellisempi, ainaki' itselleni, koska(-a)
Tästäkin selviytyy sitä on elämä; oon siitä esimerkki, ja vielä elävä

Ei kukaan luvannu et' tää ois helppoo, ei kukaan mua kanna (ei kanna)
Oon luonnostani hullu ja voin kertoo ei mua lääkkeet paranna (paranna)
Oon laulanu' tän pohjaan ja huutanu' tän vuoriin, eikä tää tuuli enää myrskyksi ylly
Ei tainnu' olla mulle tarkotettu tämä luoti, taistelussa minä vastaan tuulimylly