Текст песни Jäisessä virrassa - Edorf

Lepokehdossa puhdistaa päätä,
Toisen puolen voi unissa nähdä.
Aamuisin silmäni ummistan täällä,
Tyynynä punaista jäätä.
Enkä tunnista ääntäsi pientä,
Se hukkuu pedon ulvontaan kun se
Tiellämme nukkuu toivon ettei se herää,
Että saan elää eilistä eilisen perään.
Juuri niihin aikoihin kuolet,
Ruumiit dallaavat jalkoihin vuodet.
Arkun äärellä laula ei kukaan,
Tuon kukan haudalles, lupaan.
Ja jos haluat mukaani saavun
Myrskyssä yön tai usvassa aamun.
Mustassa kaavussa puhtaana kaadun,
Käsivarsille huutavan haamun.

Meri on jäätynyt pinnasta pohjaan,
Kylmyys kulkee virtaa pitkin.
Joku toinen minun käsiäni ohjaa,
Hiljaa itkin kun vein sinut pois.

Kun se talvi tuli veri kasteli maan,
Löi kynnet kiinni aikuisten ja lasten lihaan.
Viimeisten kuoltua jätin taakseni maani,
Niin kuin mies joka ei itse ohjaa askeliaan.
Aavikon otteessa, keho auringon poltteessa,
Mutta mieli kohmeessa.
Iki vanhojen metsien varjojen vankina vuosikausia valvoen.
Kuljin laaksoa, kapusin vuorta,
Voimattomana ehkä halusin kuolla.
Suljettujen rautaporttien maalla,
Viimein kaaduin maahan korppikotkien alla.
Yksi kaarteli, kierteli, laskeutui viereeni,
Ja toi kuoleman mieleeni, mutta kun se ruokkikin minua,
Jotta eläisin, pelkäsin sillä tiesin mistä liha oli peräisin.

Meri on jäätynyt pinnasta pohjaan,
Kylmyys kulkee virtaa pitkin.
Joku toinen minun käsiäni ohjaa,
Hiljaa itkin kun vein sinut pois.

Susta vieraiden sanojen tultua,
Yhden puhuttua, satojen kuultua.
On aika viimein ikuisten patojen murtua.
Pimeän ystävät seuraavat varjojen kulkua.
Mustan rakennetun linnassa sisässä,
Paholaisen poika oppii vihaamaan isäänsä.
Oltuaan inhottu riivaaja ikänsä,
Tahtoisi antaa jo valon virrata sisäänsä.

Ei enää unta vaan, enemmän tulta ja,
Enemmän kuultavaa kaikkialla.
Ei enää unta vaan, enemmän tulta ja,
Enemmän huumaavaa hiljaisuutta.

Meri on jäätynyt pinnasta pohjaan,
Kylmyys kulkee virtaa pitkin.
Joku toinen minun käsiäni ohjaa,
Hiljaa itkin kun vein sinut pois.