Текст песни Muukalainen - Edorf

Tuijotan kynnyksellä matelevaa muukalaista
Rumanlaista
Kylmässä palelevaa
Suojaa anelevaa, maailmaa pakenevaa
Kumaraista yön kummajaista
Näen tuttua pelkoa
Silmissä
Ulkomuodossa petoa ja ihmistä
Vuoroin vanhaa ja nuorta
Emceet sileää ihoa sitten harmaata kuorta
Paossa viimaa, paossa tuulta
Paossa piinaavaa kaaoksen tulta
Paossa verenjanoista suuta,
Joka uutta uhria varjoissa huutaa
Ylhäällä taivaasta
Lankeava sade on kuin terästä
Kylmää j. raskasta
Sade upottaa hyytävät hampaansa
Lihaan
Puut heittää varjojaan pihaan

Kertoo nimekseen 13.
Ja tulevansa muualta, tähtien suunnalta
Kieppuvat kolmoiskuun alta
Mi' kiertävät toinen toistaan
Hän puhuu jumalolennoista
Ihmeellisistä ihmiskorennoista
Tasangoista, joille Aurinko ei loista
J. taivaalla leijuvista kuolonkomeetoista
Ja valtioista sodan vallassa,
Joka kaiken elämän polttaa altansa
Vahvimmankin miehen ottaa valtaansa
Ja pakottaa kaivamaan omaa hautaansa
Alamaiset suoltensa kuluttamat
Kivipatsaita luolissa kumartavat
Minämpää huomista lupaavat
Nuo mielipuoliset jumalat

Maanalaisen kalliokirkon sisällä
Epämuotoinen seurakunta kuuntelee
Näkyjen vallassa kouristelevaa pappia
Hurmoksen houreista saarnaa
Painetaan päämme rukouksiin
Kuullota yhteen ääneen
Jotain muinaista jumalaa
Ajan taakse jääneen
Ruosteinen katto ei sadetta pidä
Veisatkaa!
Saastuneessa maaperässä mikään ei idä,
Veisatkaa!

Kuvankaunihit neitsyet kilpailee,
Kuka hullulle jumalalle uhrataan
Kaikkein onnekkaimpia ovat ne,
Joiden mielet ensiksi syödään
Painetaan päämme rukouksiin
Ulvotaan yhteen ääneen,
Jotain muinaista jumalaa
Ajan taakse jääneen
Ruosteinen katto ei sadetta pidä
Veisatkaa!
Saastuneessa maaperässä mikään ei idä
Veisatkaa!