Текст песни Jälkikirjoitus - Esa Eloranta

Kai mä oon, tullu vanhaksi,
En nuorene ainakaan.
Sen mä tiedän sentään,
Vaikka muuta tietäis en.
Mä en vaadi enää paljoo,
En kaikkea ainakaan.
Oon löytäny sanastooni kohtuuden
Niin se on,
Mulle kelpaa se,
Minkä huominen tuo,
En kaipaa mitään -
Enää,
Mulle riittää se,
Minkä elämä mulle suo,
En kaipaa mitään -
Muuta kuin sun luo.

Vielä maistuu maantien maku,
Katkeran makea.
Vielä jokin tielle vetää,
Vielä jokin muu kuin raha.
Enää harmaa ei oo kirous,
Vaan väri viisauden.
Ei niin valkeaa oo hyvä,
Eikä niin mustaa paha.

Niin se on,
Mulle kelpaa se,
Minkä huominen tuo,
En kaipaa mitään -
Enää,
Mulle riittää se,
Minkä elämä mulle suo,
En kaipaa mitään -
Muuta kuin sun luo.

Mä en tiedä mitä tekisin ilman sua,
Oisko kaikki nurinpäin?
Kun mietin mitä kaikkea pahaa tehnyt oon,
En aina tunne itseään.

Näin viime yönä unen,
Olin metsään eksynyt.
Mul oli vanhan miehen silmät,
Vaikka olin poikanen.
Mä kuulin isän äänen:
"Älä huoli poikani,
Sä löydät vielä kotiin,
Niinkuin löytää jokainen".

Niin se on,
Mulle kelpaa se,
Minkä huominen tuo,
En kaipaa mitään -
Enää,
Mulle riittää se,
Minkä elämä mulle suo,
En kaipaa mitään -
Muuta kuin sun luo.
Sun luo.