Текст песни Jukeboksin runoilija - Jani Wickholm

Nyt laulaja on poissa
Mut laulut tänne jää
Ne kaikuu kapakoissa
Kun lantti helähtää
Hän nautti paheksuntaa
Ja juomaa keveää
Sai nähdä kummeksuntaa
Ja naamaa tympeää
Hän maailman surut tietää
Ja murheet ihmisen
Hän kertoo kuinka viiltää voi
Kaipuu rakkauden
Vaan omaa elämäänsä
Hän hallinnutkaan ei
Kun aina piti päänsä
Niin myrskyt purren vei

Lie jukeboksin runoilija tiellä helvetin
Mut laulun toki laatii mi sopii sinnekin
Hän kertoo elämästä se kovaa olla voi
Vaan toisinaan sen huokosissa ilo pisaroi

Hän toivoi, että täällä vain päivä paistaisi
Ja kaikki pallon päällä myös ilon tuntisi
Siis ystäväni malja nyt hänen muistokseen
Niin lämmin keskikalja saa mausteeks' kyyneleen

Lie jukeboksin runoilija tiellä helvetin
Mut laulun toki laatii mi sopii sinnekin
Hän kertoo elämästä se kovaa olla voi
Vaan toisinaan sen huokosissa ilo pisaroi...

Siis ystäväni malja nyt hänen muistokseen