Текст песни Joulurauhaa - Joel Hallikainen

Minä muistan lapsuuden joulut,
Muistan kaikki tuoksutkin sen.
Kylän laidalle, luo vanhan naisen
Aattoaamuina vein kukkasen.
Hänen kanssaan koristin kuusen,
Pikkuleipiä maistelin.
Joka kerta hän sanat nuo lausui,
Niitä vaieten kuuntelin:

Rauhaa, joulurauhaa,
Muista joulusi pyhittää.
Se vain, mikä meissä on hyvää,
Meidän jälkeemme tänne jää.
Kun rauhaa, joulurauhaa
Hänen kuulin toivottavan,
Niin silloin, vasta silloin
Tunsin jouluni alkavan.
Tänä jouluna jälleen kuljin
Luokse pirttinsä syrjäisen.
Minä ikkunat pimeät löysin,
Pihan aution, hiljaisen.
Kertoi naapuri vanhuksen tienneen
Minun aattona tulevan;
Oli toivonut hän kummullensa
Joulutähden mun laskevan.

Rauhaa, joulurauhaa
Mulle toivota ei nyt hän.
On poissa nuo lempeät silmät,
Tuoksu tuvan tuon lämpimän.
Rauhaa, joulurauhaa
Voinko löytää nyt milloinkaan?
Minä miksi en aikaisemmin
Häntä saapunut katsomaan?

Kirkkomaalle hiljaa nyt kuljin,
Kuljin silmin kyyneltyvin.
Hänen kummulleen toin joulutähden,
Yhden kynttilän myös sytytin.
Sillä hetkellä, liekki kun syttyi,
Tunsin lämpimän henkäyksen.
Tähtitaivaalta lempeä tuuli
Viestin toi mulle kuiskaten:

Rauhaa, joulurauhaa,
Muista joulusi pyhittää.
Se vain, mikä meissä on hyvää,
Meidän jälkeemme tänne jää.
Kun rauhaa, joulurauhaa
Kuulen tuulen kuiskaavan,
Vihdoin tunnen, sittenkin tunnen
Minä jouluni alkavan.